Ahdistaa....

Kun luen nuorten lehtiä, niin katson ja totean, että "voi kuinka kaunis ja huokaus perään toi on) Mut sit taas mietin kuinka kauan niitä meikataan ja fotoshopataan. Ei se luonnostaan ole samannäkönen, kun siinä lehden kuvassa. Jokasesta saa lähes täydellisen kunnon muokkausohjelmilla.

Sellanen turha kateus on muutenkin turhaa, koska jokatapauksessa kaikki eivät tule siitä huolimatta pitämään sinusta. Et voi olla tai tule koskaan ees olemaan kaikkien jätkien "päiväunienkohde" Jokatapauksessa mulla on kyllä riittänyt ihan tarpeeksi jätkiä, että en mä ihan rumakaan voi kaikkien mielestä olla. :D

Kyl mä voin kans itseäni kauniiks kutsua, kun oon laittanut hiukset, meikannut jne.. ilman meikkii en kyl sanois ihan samaa. Tai mulla on huono itsetunto ilman meikkiä, sille en mitään mahda.

Ei se varmaan kans olis kauheen siistiä näyttää suoraan siltä, kun tulisi ulos pornotähtenä ja täydellisenä. Silloin ei olisi mitään syytä parantaa itseään. Kukaan ei kuitenkaan ole täydellinen täytyy muistaa se.

Mutta sekin et uskaltaa ja yrittää näyttää erilaiselta on hyvä asia,eikä samaistu mukaan siihen teinimassaan, jota valitettavasti näkee päivittäin. Ginan pusero ja Normi farkut lähes sama tyyli jokaisella vastaantulijalla.

Ainakin mä arvostan henkilökohtaisesti erilaisuutta. Uskaltaa pukeutua keltaiseen paitaan tai vihreisiin sammareihin, on musta tosi hienoa. Ei häpeä sitä mitä todella on, vaan uskaltaa tuoda oman olemuksensa esillä ja on siitä ylpeä. En tarkota nyt omaa pukeutumista,että olisi aina perin fiksua pukeutua niin, mutta kyllä mä osaan yhdistellä värejä ja kokonaisuuksia.

TEINEILYY!!! SALEEEST ihQQQQQ

Minkä värisellä tuolilla istut nyt? - Tälläsel söpöl XD-
Minkä värinen paita sinulla on päällä? - Musta kauluspaita. gantin ylläripylläri... ;)
Minkälaisesta vaatetuksesta pidät? vaa tällänen lateksinen dominointi vaatetus ja piiska toisessa kädessä. Lempivärisi? - Pun....Se on nii porno. ja sit se ihQ pinkki!<3 aww
- Millainen logo/tausta sinulla on nyt kännykässä? - no kaikkein coolein tietty!:D -
Mikä on kännykässäsi soittoäänenä? - En tiedä. se vaan vibraa hullusti aina jossain mestoilla. no eikaaai:D . Mikä susta tulee isona? - Maailman valtias. tai sit sellanen meiGGaaja;D daahhh
- Ketä mietit juuri nyt (mainitse henkilö nimeltä)? - Itteeni<3 oikeest yht keneen oon ihastunut! <3
- Montako tuntia nukuit viime yönä/viimeksi kun nukuit? - 6h,23min ja 2sekunttiii....:D
- Tuorekurkku vai suolakurkku? - tuore tietty. Ei mitää suolattuja kurkkui.:D heiX mitä sä oikeenx luulet!:D
 - joululoma vai kesäloma - kesä,koska sillo on paljon söpöi ruotsalaisia poikia ilman paitoi. ja sit se omazz ihQuiin poiGfrend<3
- mikä on toinen nimesi? -maRia siiz daah. -
Mikä on viimeisin sana jonka sanoit? - meille, teille vai eriteille hihihih? no ei läppä läppänä daah sanoin Mä lovetan sua honey<3!!;=))))
- kenelle sen sanoit? -No vittukX se sul kulluuu dorka!:D
 - Mitä odotat tällä hetkellä eniten? - Et mun koti orja tulis jo et voisin leikkii mun piiskalla. (heruux?)
- Voisitko kuvitella olevasi opettaja? - woouuu no lol opettaja?
 - Minkälaista liikuntaa harrastat? - raskasta liikuntaa et paikat pysyy kunnos niiku siizzz tajuuX?
- Mitä kuuntelet juuri nyt? - no tottakai sit suBer stariii Lady Gagaaa...:DD
- Montako lävistystä sinulla on? - 2 tiettyX seppo!
- Missä lävistykset ovat? ( korvissa jne.) !:D daahhhh
- Mitä sinulle tulee mieleen sanasta vaahto? - hih mä sekoilen eilen sen yhen kaa... OmG<3
 - Minkä nimistä lehteä luit viimeksi? Jotain ruotsalaisten "tiede" lehteä. no läppä!:D
- Minkä merkkistä huulirasvaa käytät? - Labello. Ja se on sinisessä tuubissa.
 - Onko tylsää juuri nyt? - Vaikuttaako siltä?:D -
 Keneltä sait viimeksi viestin kännykkääsi? - Orjaltani..Se on sellanen söps ihQ MURUUUUNI MUR grauuu<3 AWW<3 DAM<69
 - Minkä väriset hiukset sinulla on? - Mustat tietty.! Mitäzz sä luulit?<69
- Mitä kappaletta inhoat? (laita myös esittäjä) - Linda Linda -Frederik niin imelä vittu!
- Kampaatko hiuksesi joka päivä? - En. Mä harjaan ne.:D
- Kuinka usein käyt saunassa? - Joka päivä.Koska se kuluttaa kaloreita.
- Minkä merkkinen polkupyörä sinulla on (jos on)? - Ei mulla ole. Mut lainaan aika usein mun 17 broidin pyörää.Siinä on viel ne apupyörät et osaisin ajaa varmasti. Mut joo,en tiedä sen merkkiä.:D se on sellanen kumminkin must tuRbooo tehol!:D
- Minkä merkkistä ja tuoksuista suihkusaippuaa käytät? - sellasta ihanan pinkkiä prinsessa suihkusaippuaa mistä tulee kimaltelevaa vaahtoa. Se on nii AWWW!<3 -
 Minkä värinen hiusharjasi on? - no pinkki tietty ja toin must ja kolmas pornooon pun!<3
 - Ilkka, Pete vai Katri? - Hä? Tietty Pete ku se on komein kaikista. Ja jos se olis Peter ni se vois olla ehkä ruotsalainen ja ne on aika söpiksii. hei daah
 - Kuka ihminen on tällä hetkellä lähimpänä sinua? -öö.mun toinen persoona? no ei on se mun murrrr<3 - Minkä numeron sait viimeisimmästä kokeestasi? - En muista.Varmaan 10 ku oon niin ihana.;D
- Minkä laulun sanat menee näin: "sä olit perhonen, jonka siivet eivät kauas kantaneet. sä väsyit kylpyhuoneeseen." - ai meneekö jonku biisin sanat noiX vai?
- Mikä on tavoitteesi? - Nousta ylös tuolilta,kävellä rappuset ylös ja ..ihailla itteeni peilistä. koska on kaikkein kaunein!<3
- Mitä katsoit viimeksi telkkarista? - En katso telkkarista leffoja. Se on liian alistavaa. Koska en joudu maksaa siitä mitään:D
- Mitä kanavaa katsot eniten? - öö..onko siellä eri kanavia?! Oon aina luullu et on vaa yksi kanava.;DD no lolll ihQ<69
- Mihin maahan haluaisit matkustaa? - Nukkumatin mukaan nukkumaahan.
 - Mitä söit viimeksi? - no safzaaa tietty hei daah!=D
- Oletko ikinä jäänyt luokallesi: - Ei,en ole. Miks olisin? oon paras ja parhaat ei jää luokalle.
 - Oletko ihastunut johonkin: - Joo oon ja pahasti. Toi naapurin intti kundi(oikeest hintti)on aika ihQ. no oon mun raksuun ihquun jäbään rakastunu<3333333333333333333
- Oletko koskaan ollut ihastunut opettajaasi: - TOTTAKAI OLEN. Ne on nii ihq niitten karttakeppejen kanssa.
- Lempieläin: - Kissa. Niillä on parhaat silmät. ja sit ruotsalaiset pojat on aika eläimiä.
- Kuka on paras ystäväsi: - MÄ on paras. mut mä oon paras ystäväni kans eiku häh? <333
- Oletko koskaan hakannut ketään: - Hä? hakannu millä?:D haluux vittu turpaas lehmä?
 - Kenen kanssa puhut eniten puhelimessa: - joku setä soittelee mulle aika paljon ja kysyy kaikkea härskiä et varmaa sen.
- Vietätkö paljon aikaa internetissä: - En..kai..joskus.
- Vihaatko koulua: - Miks pitäis? siel on kivoi tyyppei..ésim minä.<3 I LOVE MYSELF<3GRAUHH<3
- Onko sinulla sosiaalista elämää: - varmasti on. Ku kelaa kuka mä oon.;DDD
- Pidätkö matkustamisesta: - En.Mut aikamatkailu on aika jees. matkustin tos eilen just moikkaa Herkulesta.:D lol!
- Oletko hemmoteltu: - JOO tottakai olen!<3333333333333 daah
- Juotko paljon vettä: - Joo tottakai. Nytkin imen pillillä sitä kokoajan,koska se parantaa ihoa.
- Mitä hammastahnaa käytät: - Sellasta mikä vaahtoaa suussa mukavasti. Ja se on pinkkiä. ja siinä tuubissa on barbien kuvia.
 - Onko sinulla kännykkää: - Luulen vähä et joo.hei mul o saldo loppu, voixx mä soittaa? ;DD<333333
- Jos on, niin minkä merkkinen: - Se vittuuks kuuluu sulle ;)
 - Onko sinulla rusketusta: - En tiedä. Joku vois tarkistaa onko mulla ni voisin vastaa tähän.:D
- Ärsyynnytkö helposti: - Haluutko kokeilla?!(kuiskaa*) mä vedän sua ens kerral palloo, mä lupaan!!!1 :D:D - Miten purat vihaasi: - Kaikilla kivoilla jutuilla. yleensä mä meen kauppaa papin luottokorttejen kanssa ja hemmottelen itteeni ni se viha kyl lähtee ja sizz kiusaan kaikkiii SADISTEI!;d
- Oletko töissä: - Ei mun tarvi....<3333
 - Haaveiletko paljon: - Joo kokoajan oon jossain pilvis ku haaveilen niin hullusti.:XD<3
- Millaisen tatuoinnin haluaisit: - haluisin et koko mun selkää tatuoitaisi pinkki prinsessa barbi millä olis sellanen rotan kokonen koira sylissä. Se olis vaa nii ihQ..<69
- Mikä on viimeisin kuulemasi kohteliaisuus: - Et oon söpöliini<3
- Voisitko seurustella itseäsi vanhemman kanssa: - Joo tottakai.Jos se olis joku vanhus ni saisin salee miljoona perinnön ku se heittäis henkensä.
- Milloin oksensit viimeksi: - En mä oksentele. Mut joskus ku olin pahasti "kipeä" niin sillo tuli tehnyä pinkkiä kaurapuuroa pönttöön.DAAHHHH (YHYYY)
 - Millainen olo sinulla on tällä hetkellä: - Hyvä.Kuin muka?
- Mainitse yksi huono puolesi: - Mitä ne on? daaaaa
- Menisitkö naimisiin rahan takia: - JOOO HETI.<3
- Oletko enemmän äidin vai isän poika/tyttö: - äidinprinsessa<69
 - Kirjottavatko ihmiset nimesi väärin? - ööh,en mä usko. koska oon niin vitu feim!
Jättäisitkö sukunimesi, jos sinusta tulisi kuuluisa? - Helposti. koska oon jo sellanen< ihQ
- Henkinen ikäsi - aika vanha varmaa.Oon niin henkinen
. - Oikea/Vasen/Molemmat kädet? - Kaikkien kädet. mut eniten tykkään mun oikeasta kädestä.Se on vaa nii hyvä kaikessa!
 - Puhutko muita kieliä? - Joo tottakai.Kysy vaan et mitä en puhuis! multa onnistuu heix kaik!<3
- Elätkö elämääsi juuri nyt? - Pulssi tuntuu ihan hyvin viellä.;DDDD
- Vihaatko itseäsi? - Miks pitäis? oon ihQuin<3
- Onko sinulla pahoja tapoja? - Ei.Kaikki mun tavat on hyviä ja muitten pitäis vaa oppia niistä!<3
- Jos elämästäsi tehtäisi elokuva, mikä sen nimi olisi? - öö..olisko et "Fian Elämä" tai sitte " näin voit olla paras barbien kuningatar" tiutiu
- Osaatko laulaa? - Tottakai osaan. kysy mitä mä en osai:D<3
- Tykkäätkö viettää aikaa yksin? - Joo.Tykkään mun toisesta ja kolmannesta persoonasta.
 - Onko elämäsi ollut hienoa tähän mennessä? - Ei,se on ollut upea!;D
 - Uinut alasti? - tottakai.<3
 - Ollut leikkauksessa? - En. En satuta itteeni ja ei mulle voi käydä mitää ku mulla on 3 isoa ruotsalaista miestä henkivartiana. mut kaikkein ihQuin on se mun oma tuki heiX daah...:D
- Nukkunut ulkona? - No joskus ku oon tullu jostain mestoilta ja metsästä on hyökännu jättiläis pesukarhu joka on syöny mun avaimet ja mami ja isukki on nukkunu eikä naapurin söpikset oo ollu kotona ni sillo oon joutunu nukkumaan. Ja joo kerran ku telttailin Bodomilla ni yks ruotsalainen ihq söpis pakotti mut nukkuu teltassa.Mutta eihän se ollu ulkona..eihän?:D
- Ollut syömättä yhtenä päivänä. - Joo sillo ku halusin olla yhtä laiha ja anorektinen ku barbi ni olin 2viikkoa syömättä.
- Nukkunut vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa samassa sängyssä harrastamatta seksiä? - Seksi..mitä se on? (mä oon neitsyt:D
 - Nukkunut koko päivää? - kauneus unia pitää aina hei ottaa!daah:D
- Ollut TV:ssä tai radiossa? - oot sä sokea ku et oo nähny? tietty oon ollu.
- Onko sinulla yhtään homoseksuaalista ystävää? - No joo. eiks kaikilla oo? mut suomalaiset juntit ei vaa tajua sitä ku niitä pelottaa et se tarttuu.Iiks!
- Paras inside-vitsinne? - Mä?<69
- Kenen luona olit viimeksi? - minun koska nään vaan itteni ihQ<3
 - Kenelle nauroit viimeksi? - Sellaselle ruotsalaiselle söpikselle. Ne on vaa nii ihaniii.. nam ruotsalaiset.<3 ja mun rakus ihQus söpiksel<3
 - Kuka nauroi sinulle? - Hä?Eihä kukaa naura mulle.<69
- Kuka sai sinut kuumaksi? - Mä koska mä oon niin kuumis!<3

 - Ketä ajattelit? - Mun unelmien miestä joka tulee valkealla isolla hevosella hakemaan mut taikamaahan.;) - Kenen kanssa katsoit elokuvan viimeksi? - No en mä tarvii muita kun mun oman muruuuun ja mut siiz daahhh;D<333333333

Tälläst välillä....

SAAT KÄYTTÄÄ VAIN YHTÄ SANAA! On todella hankala vastata vain yhdellä sanalla.
1.Missä kännykkäsi on? - pöydällä
2. Kumppanisi? - jaaa
3. Hiuksesi? - nutturalla
4. Äitisi? - himas?
6. Suosikkisi? - Sä
7. Unesi viime yönä? - unelma
8. Mielijuomasi? - kaakao
9. Unelmasi/tavoitteesi? - naimisissa
10. Missä huoneessa olet? - mun
11. Harrastuksesi? - miehet
12. Pelkosi? - huumeet
13. Missä haluat olla 6 vuoden päästä? - siel
14. Missä olit viime yönä? - kotoo
15. Jotain, mitä sinä et ole? - mies
16. Muffinssit? - kyl
17. Toivelistalla? - jätkä
18. Paikka, missä kasvoit? - turku
19. Mitä teit viimeksi? - datailin
20. Mitä sinulla on ylläsi? - vaatteet
21. Televisiosi? - taultelkkari
22. Lemmikkisi? - koira
23. Ystävät? - rakkai
24. Elämäsi? - tuskaa
25. Mielialasi? - väsy
26. Ikävöitkö jotakuta? - liikaa
27. Auto? - täh
28. Jotain, mitä sinulla ei ole ylläsi? - sukat
29. Lempikauppasi? - stokka
30. Lempivärisi? - pinkki
31. Milloin nauroit viimeksi? - eilen
32. Milloin viimeksi itkit? - eile
33. Kuka lähettää tämän edelleen? - jaa
34. Paikka minne menen yhä uudelleen ja uudelleen? - sauna
35. Henkilö, joka s-postittaa minulle säännöllisesti? - kaveri
36. Lempiruokapaikka? - kintsu

POIKA JOKA RAKASTAA SINUA, TEKEE NÄIN ;

• Jos poika on jättänyt vastaamatta viesteihisi, hän kertoo syyn ja pyytää anteeksi.
• Jos poika on hiljainen, hän kertoo sinulle syyn, eikä ole vain hiljaa.
• Jos poika on perunut tapaamisen, hänellä on oltava siihen todella hyvä syy ; jonka hän kertoo sinulle.
• Jos poika on rakastunut sinuun, hän kehuu sinua ja kertoo että olet hänelle tärkeä.
• Jos poika on rakastunut sinuun, hän ei ikinä pettäisi sinua.
• Jos poika on rakastunut sinuun, hän laittaa sinut kavereidensa edelle.
• Jos poika on rakastunut sinuun aidosti, hän ei ikinä unohda sinua.

JOS ET KOPIOI TÄTÄ 30 SEKUNNIN KULUESSA PÄIVÄKIRJAASI,
NIIN RAKKAASI KUOLEE JA ET TULE IKINÄ SAAMAAN ONNEA.

"Olikohan se, kaiken tämän arvoista"?

Nyt kun alan kelaa, mun elämää taaksepäin niin mietin mikä on mennyt vikaan. Tai missä oisin voinut toimia toisin, tai mitä oisin voinut jättää tekemättä. Onks se nyt niin hienoo, että sut muistetaan siitä kun panit sitä tps "parasta hyökkäjää" tai nussit opettajasi poikaa. Siinä varmaan mulle vastaus, että miksi minua pidetään osaksi niin HUORANA. Vaikka yhtään lanttia en ole ottanut seksistä.
Mä voin silti kertoa, että tosiaan joskus kuvittelin, että jos saisin saavutettua jätkiä yhä enemmän, niin mua vaan arvostettaisiin enemmän. Näin minä tosiaan, joskus tyhmänä kuvittelin. Voin mä ihan kertoa, että joo on mulla ollut yli sata jäkkäriä, ja en oo ylpee siitä. Kyl joskus tuntuu, että mua on heitelty vitun lujaa, eikä kukaan ole ottanut kiinni tiputtuani.

Jotenkin kuitenkin syömishäiriön jälkeen muutuin täysin. Musta tuli jotenkin vahvempi ihmisenä, mutta älyllesti tyhmempi. Halusin sen jälkeen elää ns. sitä nuoruutta, mikä multa oli silloin joskus riistetty. Kun jouduin elämään lähes koko "teiniiän" kahlittuna ja täysin suojatussa ympäristössä tarkkoten rajojen säädeltyinä. En saanut silloin juoda jossain, jotain sidukkaaa ja elää vapaasti.
Olen aina ajatellut, että pahinta on kun ihmiseltä riistejään vapaus! JA MULTA SITÄ EI VIEDÄ.
Kirisin kuitenkin liian nopealla aikavälillä sitä sen aikaista hetkeä, se vaan jotenkin riistäytyi käsistä. :/
Vaihdoin silloin jätkiä kun sukkia, en tajunnut tai silloin osannut aavistaa seuraamuksia, mitä siitä koituisi tai miten se kääntyisi päälaelleen koko homma.


Miksen silloin, kun seurustelin niin ollut tarpeeks hyvä tyttöystävä? Tai pelastanut meijän suhdetta kun oisin vielä voinut tehdä jotain paremmin? Niin kaikki ei olisi niin hajalla ja pilalla.
Tuntuu että en täysin vaan ymmärrä mitä jatkuvasti aiheutan ympärilleni ja millaisen kuvan itsestäni annan. En myöskään osaa ajatella mitä seuraamuksia, esim .10 vuotta eteenpäin se mulle saattaa aiheuttaa.
Olenkohan mä vaan niin TYHMÄ, et ottaisin itseäni niskasta kiinni ja ryhistäytyisin.
Ei se oo must kauheen normalii huudella tuolla kaduilla panojaan, tai kulkee lähes tissit paljaana. Tarviin varmaan kiireesti apuu, mut miten??? Saanko koskaan mainettani enään puhtaaksi? Mistä mun pitää aloittaa, kun tuntuu että olen hukassa koko tyttö?  Toivottavasti elämä opettaa ja joskus viel tajuun.

JUUU .....

Mun on pakko kertoo tai avautuu tääl nyt! Mä en tajuuu mitä teen väärin, en ymmärrä mitä mun pitää tehä oikein? Mun tunteet käy kuumina ja sellasta vuoristorataa, että kukaan ei usko jos tietäisi. Olen vähän maassa ollut jo pitkään, en ole sitä kaikille ulkoisesti näyttänyt. Mun sisällä ihan kun joku alkaisi huutamaan tai myllämään ajatuksia. En tarkota tällä, että näkisin jotain harhoja tai kuulisin olemattomia ääniä, vaan tarkotan, että tuntuu siltä et tekis mieli vaan juosta pimeetä polkua pysähtymättä ollenkaan. Tai itkeä ja huutaa jossain metsän keskellä ja päästää kaikki sisäinen "pahaolo" POIS!
Välillä taas tekisi halata äitiään kovaan ja olla taas se 3-vuotias, keneltä on riistetty nukke kädestä.

Oman maineen olen kuitenkin luonut itselleni, ei ketään ole parempi tai kauniimpi kuin minä, sellaista imagoa pitäis aina medioitten mukaan elää, että laihuus ja täydellinen iho olisi jotenkin kauneinta? Mua ei mitenkään, se ota päähän, että joku ÄÄLIÖ tulee sanoo mulle saleest et oon joku vitun huora, mut mua ottaa se päähän,että ihmiset keksivät ja liiottelevat lisää paskan päälle juoruja. Olettamatta mitään oikeasti, että millainen ihminen todella on? Jos ei tosiaan tunne ihmistä niin miksi pitäisi se tuomita.  Mä myönnän sen,että mun tilapäivitykset on suurimmaksi osaksi todella turhia tai tyhmiä ja haen sillä vaan huomiota. Eikä aina täysin normaaleita? Vaikka olen muuten suht normi nuori.

Kai se on parasta vaan rohkeasti hakea apua ammattiauttajalta, vaikka nyt tuntuu että leimataan hulluksi tai mielisairaaksi, mutta jos ihminen toisen ihmisten ongelmista alkaa tollasta heittää, niin sit on aika halpaa huvia jo. Mun mielest on parempi hakee apua, kun olla hakematta sitä.
Ps. Ton hupparin aijon ostaaa perjantaina Gantin liikkeest 150 egeeee ;)

"Voi kakka"

On niin sika mageeta, yrittää olla jotain muuta mitä ei oikeesti, ees ole. Feikki tukka, kynnet,rusketus tai silarit, ni ei ne tee ihmisestä yhtään "PAREMPIA"

Jokanen nykysin kuvittelee, että " siistii" tol on botoxii huulis ja toi on ihan sika hyvännäkönen. Mut se on kans oikeest, niin vaiks mä oon vähän URPO!!!!! Enkä vaan niinku pysty kelaa asioita niin,mut mun kauneudenihanne on juuri vaan se mahdollisimman feikki. En sano et oisin täydellinen et mulla olis just maailman parhain perse, aina niin hohtavan valkoiset hampaat ja muutenkaan se jätkien ykkösvalinta. Silti en itseäni pidä rumana. Jos en jotain mielytä, niin the size of the ski fuck!!!! Miks mun pitäis jotenkin mielyttää muita, kun tiedän että se ei ole mahdollista, että koskaan olisin niin täydellinen, että kaikki tykkäis musta. Tietty se olizzz sika siistii ja ihQuu et oisin MAAILMAN kaunein nainen.

Näkee monii tyttöi ketä on luonnostaan tosi tosi kauniita. Ei siihen välttämättä tarvi tekokynsii, hiustenpidennyksii, ja valkaisuu. Vaan ystävällinen olemus, kaunis hymy ja omana itsenään ja feikkaamatta pääsee jo pitkälle.


Mä oon taas ite aina ihannoinut sellast kauheen glamour, bilemesta ja jenkki tyylist kuvitelmaa. Rakastan ite pinkkii ja kaikkee kiiltävää ja naisellista. En oo ikinä ollut se "penalin terävin kynä", että aika yksinkertainen ihminen olen. Välil en jaksa meikata viikolla, niin mitä sitten?? Onks se niin HIRVEET!!! XD (siiizz iiik oon ilman meikkii) Eiks sellanen sanonta oo et nainen on kauneimmillaan luonnollisena. :D

Sellast.!!!

Jaan ehkäpä  kanssanne todella todella henkilökohtaisen aiheen, joka ahdistaa mua valtavasti; kahdenkympin kriisi. Ei jumalauta miten karmeeta tämä on! Päässä jyskyttää tieto, 2.9.  mittariini iski kakskytä, _KAKSI_KYMMENTÄ_VUOTTA_. Luoja, sehän on ihan tuhottomasti.( Edessä on maksimksillaan  kolme samanpitusta ajan jaksoo!) Monilla mun ikäsillä on jonkinlainen koulutus. OMA koti, lapsia, kultanennoutaja, vakkarityö, aikuismaisemmat käytöstavat, ja onhan niitäki jolla on firma ja omakotitalo parikymppisenä, avioliitosta puhumattakaan. Mitäs mulla o? 30 tuntia töitä kuussa, , "vuokra"kämppä, , ja ei pienintäkään halua perustaa perhe tai kasvaa aikuseks! Voi perse.

Ku olin jotain viistoisa, kelasin aina, että vielä saan olla ihan kakara, sit ku oon "jotain kaksymmentä" käyttäydyn fiksummin ja mullon asiat hyvin Joo ihan kiva kuvitelma, mutta oon ihan samanlainen naiivi pikkutyttö edelleen ku sillonki. Sillon myös olin aivan satavarma, että hankin lapsen max. 25-vuotiaana, ja EHDOTTOMASTI oon naimisissa jo sillon. No, naimisiin voin päästäkki kyllä, mutta ajatus lapsesta... Hei oon itekki ihan lapsi vielä! Jos mun lempiasia on vaatehuoneessa mökötys ja Hello Kitty -lakanat, (eikä unohdeta äidin järkkäämiä 20-vee-synttäreitä, joiden teemana on Barbie <3) niin ehkäpä mä en olis kovinkaan pätevä kasvattaja...

Vaikka tiedän, että on aivan turha ajatella, että tietynikäsenä pitäis olla tietynlainen, ahdistaa silti. Vaikka mun elämä ei oo ohi, parhaat vuodet (hope so) vielä edessäpäin, mutta silti... Mun teinivuodet, ne taitaa olla mennyttä. Huvittavinta on mun mummoilu. Kauhistelen ihmisiä, joilla ei ole pyöräilykypärää (en omista edes itse...) tai heijastinta, päivittelen pikkulapsia, jotka lorvii kaupan aulassa vielä puoli yhdeksältä illalla ja olen syvästi järkyttynyt, jos joku tuttavapiiristäni ei halua työpaikkaa/opiskella. Viis vuotta sitten mä lupasin, etten ikinä käyttäytyis sillai ku oma mummuni. Toisin kävi ja nopeemmin ku uskoinka!

En uskonu mihinkään ikäkriiseihin, kunnes omani räjähti reisille tossa pari kuukautta sitten. Yhtäkkiä havahduin siihen, että tuttavapiirin pojat ei enää pyöräile/mopoile juissi-purkit repuissaan urheilukenttien tuntumassa ja tytötkin jossain välissä lopetti Seppälän tipu/kilpikonna/nallekarhu/pupu-hupparien käytön. Nyt ne ajelee autoilla, puhuu työsoppareistaan, isompaan kämppään muuttamisesta ja synnytysvalmennuksista. Kukaan ei enää istu mun kanssa bussikatoksen takana ja eti puhelimestaan täysikäistä sidukanhakijaa. Miks muut muuttu ja mä jämähdin?

No, nyt mun ikäkriisi alkaa helpottaa, itse asiassa iloitsen synttäreistäni ja lapsellisesti odotan sitä, kun saan hakee Alkosta mitä vaan. Voin myös heittää teini-ikäisyyden pois, eikä tarvi enää kuunnella teini-juttuja tai kauhisteluja nuoresta iästä. Näin on ehkä ihan hyvä, turha murehtia menneitä tai omaa (teini)luonnettaan. Mitäs mää tässä valmiissa maailmassa väännän porua turhasta!!

Onko teillä lukijat ollu koskaan ikäkriisiä, ja kuinka selätitte sen?

Voi kunpa olisin....

Tiättekö sen tunteen, kun joku toinen ihminen saa sulle pintaan tunteen "olisinpa niinku toi"? Ja nyt ei puhuta välttämättä kateudesta, mun mielestä kateus on joku maailman turhin tunne. Ny puhutaan ihailusta!

Joku laulaa taitavasti, pukeutuu ihanasti, näyttää superhyvältä, jaksaa urheilla tai on makeessa työpaikassa. Se joku on sellanen, kenen saappaissa kävelis mielellään päivän jos toisenki. Oma elämä tuntuu sairaan värittömältä verrattuna siihen ihailtavan arvoiseen tyyppiin, oli se sitten julkkis tai rinnakkaisluokan tyttö. Itellä on päällä tylsät henkkamaukkarievut, meikki on pilalla ennenku on astunu ulko-ovesta, taiteellisia lahjoja ei nimekskä ja tyylisilmä on umpisokee. Kuulostaako tutulta? Musta ainaki.

No, emmäkään omista jotain idolia, tai ihaile jotain täydestä sydämestäni, mutta yksittäisten ihmisten tyylitaju tai taito laittaa tukkaa saa mut välillä huokaseen ihastuksesta. Sellaset tyypit inspiroi valtavasti! Seuras sitä sitten naapurin tyttöö, Mungo-Annaa tai Ruotsin prinsessoja, voi jokanen niistä sytyttää ihmissä valtavan halun oppia jotain uutta.
Tai sitten voi alkaa masentaa.

Mutta mun mielestä ketään on turha ihailla niin, että tuntuu ahdistavalta tallustella omissa saappaissaan; jokasessa meissä on jotain, jota joku voi ihailla. Vaikka olisit luokan hiljaisin, ja huomioimatta jäänein tyttö, voi joku olla salaa rakastunut sun luonnonkiharaan hiuspehkoon tai suoraan hammasriviin. Ei tartte olla mikään hiton herttuatar, että joku katsois sua ihaillen.

Täytyy kans muistaa, että ihminen ei oo pelkästään se kaunis hymy, todistus täynnä kymppejä tai upeet vaatteet. Vaikka blogit, lehtien haastattelut ja FB:n tilapäivitykset kertoo elämän ihanuudesta, ja haluat vaan enemmän ja enemmän sen tyypin tilalle, on suurella todennäköisyydellä sillä jotain murheitakin. Kukaan täällä ei elä täydellistä elämää! Joten älä anna vilpittömän ihailun muuttua sokeeks kateudeks, koska se kusee silmään pahasti. Vaikka jollain olis maailman kuumin poikaystävä tai upein Guccin laukku, ei senkään elämä kokonaisuudessaan välttämättä niin ihanaa ole.

Eli siis ihaillaan vaan muita, mutta ei ryhdytä kadehtimaan tai ainakaan ahdistumaan omasta mitättömyydestään! En ite tykkää kliseistä, kuten "jokaisessa on jotain kaunista" (vaikka se totta onkin, mun mielestä ainaki), joten vaihtaisin sen seuraavanlaiseen: "jokaisessa on jotain ihailtavaa".

Onko sulla joku, jota ihailet roppakaupalla? Tai jopa kadehdit? Vai onko täällä sellaisia, jotka on täysin tyytyväisiä niihin omiin piireihinsä?

ku ei menny seittemän oikein naisellisuuslotossa

Naiselliset naiset on elegantteja, käyttää huikeita korkoja, syö kanasalaattia, kylpee kynttilänvalossa lukien itsetuntemusoppaita ja pukeutuu hillitysti. Tai ainaki pitäis. Mitä jos ei haluu?

Joo, kyllä mäkin osaan olla huippunaisellinen ja on iha jepa vertailla huulipunia ja haistella parfyymejä, mutta se on kyllä aika miniosa Jennistä! Pääasiassa tykkään olla asiaton, mennä pulkkamäkeen vanhoissa toppahousuissa ja syödä käsin nakkeja suoraan grillistä. Ja yleensä tykkään myös laittaa tukan pikaponnarille sen sijaan, että vääntäisin kaks tuntia korkkiruuvikiharoita ruokakauppareissua varten. No sori, joskus mun tyttömäisyys jää vähän taka-alalle! Vaikka tekoripset, meikkipurkit ja kimaltavat pippalomekot onkin henki ja elämä mulle, joskus täytyy heittää pois ylimääränen eleganssi.

Miks aina pitäis olla jotenki tyylikäs ja neiti? Tytöt pyytelee anteeks, jos käyttäytyy ei-naisellisesti, esim. syö miehekästä ruokaa (iik, tyttö syö makkaraa SINAPILLA!), jättää meikkaamatta tai kuorsaa. Siis kunnon naisethan ei käy edes kusella tai syö muutaku pupunruokaa. Jokanen tyttö on myös hyvä koulussa, osaa laulaa ja osaa kävellä viidentoista sentin koroilla. No joo mää oon sit varmaan salaa poika.

Ja tytöt ei pyytele anteeks epänaisellisuuttaan siks, että pojat unohtais näiden tyttömäisyyttä. Vaan, että muut tytöt ymmärtäis että "en mä oon aina tällanen pikaponarillinen, collarijalkanen ja meikitön etäisesti tyttöä muistuttava ressukka" vaan että "on mullaki kotona beige trenssi, 34 erilaista huulipunaa ja omistan Sinkkuelämää kaikki DVD-boksit!". Oman tyttömäisyyden korostaminen muille tissiripustimille on tärkeetä, ettei jää heikoille naisellisuuskilpailussa. Oikee kunnon naisten eloonjäämistaistelu, huhhuijjaa. Tai no niin monet tytöt luulee, että jotenki tippuu  kyydistä, jossei oo saatanan kiinnostunu timanttihionnasta ja hiustenpidennyksistä. Ihan ku sillä olis väliä kuinka helvetin monta kynilakkaa omistat tai että onko Huippumalli haussa sun feivörite teeveeshou! Arghhjdfjkml.

Siis nyt tulee huikee ylläri: poikiahan ei yleensä kiinnosta paskaakaan kuinka naisellinen tapaus omasta kainalosta löytyy. En ainakaan oo vielä tavannu jätkää, joka olis kieltäny omaa vaimokettaan käyttämästä collegehousuja tai juomasta maitoo suoraan purkista. Ainakaan mun poikaytävä ei edes huomaa meikatun ja meikkaamattoman tytön eroo. Ei se myöskään oo kiinnostunu onko mun varpaankynnet lakattu tai että käytänko korvakoruja. Puhumattakaan mun miespuolisista kavereista. Ne ei tajua juuri koskaan millon mulla on uus mekko tai onko mulla uutta hajuvettä. Eli ne on kuten moni muukin kikkelillinen; täysin epäkiinnostuneita naisellisuuden ilmenemismuodoista.

Mun äiti on aina sanonu, että "on muuten oikein naisellinen, mutta kiroilee ku merimies ja sen huone on ku poikamiesboksi". Täydellisen totta. Mun mielestä on ihan ok, että kodin sisustukseen kuuluu pizzalaatikot ja että hoen voiperkelettä. Ei ne multa mun naisellisuutta vie, eikä mulle pippeliäkään kasva vaikka vaihtaiin kaikki vaatteeni miestenvaatteisiin ja rupeisin korjaan autoja. Ikävä kyllä tuskin osaisin vaikka kuinka perehtyisin automekaniikkaan, mutta silti. Jokasella naisella on naisettomuutensa ja epätyttömäiset hetkensä! Eihän kaikki miehetkään oo hela tiden äijiä ja puhu kirveistä ja formuloista ja rokista. Nekin käyttää hiuslakkaa, laittaa tuoksua itteenä ja potee vaatekriisejä. Perkele.

Että no panic naiset, ollaan välillä vähän sikoja, ei se mitää haittaa.

Jokainen tyttö varmaan myöntää joskus päästäneensä suustaan jonkun helvetin naurettavan säännön Demi.fi-keskustelupalstan tyyliin, esim. "Kaverin eksään ei kosketa". Tytöt viljelee jos jonkinnäkösiä moraalisääntöjä rakkausrintamalle, mutta unohtaa sitten ite käyttäytyä omien sääntöjensä mukaisesti. Muilta vaaditaan sellasta moraalia, että ei oo edes luostarissa nähty, mutta omat teot on ku jostain Salatuista Elämistä.

Tytöt ihastuksisaan alentuvat aika karmeihinkin tekoihin; rakkauden eteenhän voi tehdä mitä vaan. Mustamaalataan muita, huoritellaan ihatuksen exiä ja toimitaan ainoastaan negatiivisen energian voimin. Mutta auta armias, ku se ihastus sattuuki vaikkapa kiinnostuun sun superbestfriendistä.... Kaverin ihastukseen ei kosketa (vaikka ihastus olis molemminpuolinen!), vaan ehdottomasti haudataan oma kiinnostus ja yritetään väkisin sitten seurustella vaikka jonkun muun kanssa. "Ethän sä oo ihastunu mun ihastukseen!?" "En tietty, en todellakaan koske siihen, don't worry!" Silti salaa lentelee viestit puolin ja toisin ja kusessa ollaan. 

Missä kohtaa meni väärin? No siinä kohtaa, ku kusetettiin kaveria: "ei mua sun ihastus kiinnosta". Sori ny vaan, mutta tää on tällanen juttu, että paras mies voittakoon. Tai siis nainen. Sullon kaks vaihtoehtoo; pidätkö ystäväs ja unohdatte molemmat sen jäbän, vai alatteko taisteleen siitä. (Sillä uhalla, että yskitte nyrkkiin "huoraa", kun tapaatte toisenne koulun käytävällä, eikä ystävyytenne palaa enää normaaliksi) Tai toi kaverin eksään ei saa koskee-läpäläpä. Joo, ei nyt kannata bestiksen pitkäaikaista poikaystävää ottaa kaks viikkoo niiden eron jälkeen, mutta jotain järkee ny! Eihän kohta kannata edes hankkia kavereita, sittehä täällä saa kukaan koskee kehenkään, jos kaveripiiri on laaja! Enkä mää lähe mihinkään Meksikoon ettiin miestä, jos mun toveri on käyny läpi puoli Pirkanmaata tai jotai! Lainaan tässä välissä erätä viisasta miestä:
"jos on kiva mimmi (tai jätkä) näköpiirissä, niin pitkällä aikavälillä onnistumisen tuottama tyytyväisyys on molemmille niin suurta, että mulle on v***n sama mitä muut siitä ajattelevat."

Jokainen (ainakin melkein) tyttö on tehny deitilleen/poikkikselleen/säädölleen/ihankellevaan jotain tyhmää Cosmopolitanista opitun käytsmallin mukaista paskaa, esim. "Koska Arto-Petteri ei soittanut aikarajaan, eli kello 15 mennessä, en soita hänelle huomenna, ja FB:ssäkin juttelen vain todella kylmästi! Siinäpähän miettiin miks oon vihanen!" tai "Mikko-Mutteri puhui Maijaleenan kanssa ruokalassa, eikä huomioinut mua, mä sille Maijaleena-lehmälle näytän, vaikkapa haukun sitä salanimen turvin Irc-Galleriassa huoraks!". No onko NOI moraalisesti sen parempia, ku joku "kaverin serkun eksän nyksän veljeen ei saa koskee paitsi vähän"-sääntö??

Että ennenku aletaan lateleen sääntöjä rakkauden suhteen, tsekataan se oma moraali eka. Ennenku isketään se puukko jonkun selkään, kantsii kattoo ja pohtia, että mitä oot valmis riskeeraan typerien kirjottamattomien sääntöjen ja veteen piirrettyjen viivojen takia.

HOMO?

Multa kyseltiin kannanottoo liittyen homoseksuaaleihin ja oon nyt tässä pari päivää pohtinut kantaani ja mietteitä.
Meinaa mullei oo ollu mitään erikoista ajatusta homoista tai lesboista. Tai heteroista. Sit tuli mieleen, että pitäiskö olla?

Mun mielestä on ehkä hiukan omituista pohtia, että ketä kukaki haluaa seksuaalisessa tai romanttisessa mielessä. Toki jos joku tulee ihan yhtäkkiä kaapista, ihan aavistamatta, voi hetken ihmetellä, mutta ei senkään takia kauheen kauaa tuu haukottua henkee. No mieti ny, jos Jari Sillanpää sanoiski, että hei mä tykkäänki tytöistä. Tai jos ylihetero Esko Eerikäinen ilmoittais haluavansa miestä. Kyl ny hetken löis tyhjää, mutta eipä mua ainakaan kenenkään seksuaalisuus niin paljoo kiinnosta, että yöunet menettäisin.

Mulla kiehahti, ku Aamulehden tekstaripalstalla joku valopää kyseli (en tiedä oliko kyseessä provo vai mitä), että onko homoseksuaalit syntyneet homoseksuaaleina vai valinneet sen myöhemmin. Hän halusi tietää, että "tietäisi miten suhtautua homoihin" tms. Mun teki mieli kysyä, että synnyitkö ite kenties heteroks vai valitsitko sen myöhemmin, vai....?

Ihan kuku joku vois tietoisesti valita seksuaalisuutensa. En mäkään valinnu, että hei mä haluun olla hetero. Sellanen mä oon. Eikös samalla logiikalla pitäis sen lesbouden, homouden tai biseksuaalisuuden olla ihan ihan valmiina ihmisessä? Enkä mäkään joudu selitteleen heterouttani kenellekään, saatikka ilmoittamaan sitä erikseen. Miksi homojen tarvitsee? "Että jos joku ei vielä huomannut gay-tutkansa avulla, että mä olen hintti, moikka, hauska tavata." Toki homot on vähemmistö ja siks jotkut ei osaa suhtautua ko. asiaan, mutta koko seksuaalisuuden kirjo on ollu niin kauan ku ihmisiäkin on ollu ja täällä tallustella! Antiikin Kreikassa ei ollu yhtään tavatonta, että perheenisillä oli poikaystävä hauskanpitoon.

Mutta siis mun pointti on se, että on OUTOA olla sairaalloisen kiinnostunu siitä, kenen kanssa kukakin haluaa elää ja olla yhdessä, harrastaa seksiä ja perustaa perheen. Aivan täysin turhaa jaotella ihmisiä eri lokeroihin sen perusteella. Itseasiassa en tiä turhempaa. Miksei vaan voida olla, kun kenenkään elämää ei pitäis kenenkään homous tai heterous haitata?

"Seurustelu on pilannut monta hyvää ryyppykaveria!"

Tyttöjä sanotaan kaksnaamasiksi, mutta kyllä mun mielestä tässä asiassa monesti miehet vievät voiton, meinaan sillon kun joku kaveriporukan jätkistä alkaa seurustelemaan.

Mun kaveripiiriin kuuluu 4-6 poikaa, joista jokanen vuorollaan on ollu parisuhteessa. Aina, siis AINA, kun joku astuu seurustelun ihmeelliseen laivaan, alkaa muilla pojilla vitutuskäyrä kohota. "Jaako-Sentteri ei lähe nykysin enää radalle, ku se on sen Tiuku-Liisansa kanssa himas, nössöt!!11" pojat uhkuu angsteissaan, eikä muista sitä omaa seurustelun alkuhuumaansa kuukauden takaa. Huvittavaa.

Jos toinen ei haluu lähtee, niin no can do. Tuskin se uus kumppani sitä väkisin himassa pitää? (Nojoo, on näitäki nähty.) Pojille ehkä onkin se suurempi kolaus, että ne jäävät kakkosiksi jollekin tissiripustimelle, ku se, että Jaako-Sentteri ei oo mukana. Vitut niitä kiinnosta kuka siinä sohvalla kaljaa juo niiden kanssa. Se vaan ottaa päähän, kun kaveri onki valinnu kymmenen kaljapäissään sössöttävän jätkän sijasta tyttöystävänsä. Onhan se ny aikamoinen pudotus maanpinnalle.
Ja sitten alkaa spekulointi ja mustamaalaus: "Ois jäbä salee halunnu lähtee mukaan, mut se sen vaimoke ei varmastikkaa antanu lupaa!!11".
Aivan.

Tytöillä tällasta ei oo, ainakaan tollasilla mittasuhteilla. Kun minä tai joku mun naispuolisista kavereistani on löytäny jonku mukavan pojanklopin, ei kukaan tunne menettävänsä mitään oleellista vaikka kaveri kumppaneineen viikonloppunsa viettäiski tiiviisti himassa. Toki jos toiset on pari kuukautta hengannu vaan kaksin, eikä vastaa puheluihin, niin kyllä se nyt vähän voi ärsyttää. Ei siitä silti kukaan mitään rageja oo tähänkään mennessä vetäny. Turha sellasta on murehtia, maailma on ihmisiä täynnä.

Kyllähän jokaisen täytyy se ymmärtää, että parisuhde (ja jossain välissä perhe) voi viedä oleellisesti aikaa kavereilta. Toisaalta sitten on turha porata, jos kaverit on kaikonnu sillä välin, ku oot eläny symbioosissa poikkikses/muikkelis kanssa viimeset kaks vuotta. Parisuhdetta täytyy hoitaa, mutta ei ne kaveritkaan itsestäänselvyyksiä oo. Ihmissuhde ku ihmissuhde kuolee, jos sille ei aikaansa anna.
Silti täytyy myöntää, että mieluummin itekki vietän illan poikaystäväni kanssa, ku jonkun puolikaverin. Sori vaan. Oikeita ystäviä ei voi kovin helpolla unohtaa, edes poikaystävän takia. Se, että ei enää hengaa bestiksen kanssa kauppakeskuksen liepeillä päivästä toiseen, ei tarkoita että nyt on sitten ystävyys kuollu ja kuopattu. Useimmat tytöt onneks tajuaa tän.

Pojat on tässä asiassa niin eri maata. Seurustelu on henkilökohtainen loukkaus kaveripiiriä kohtaan ja kaikista kavereiden välisistä ongelmista syytetään seurustelua. "Se on nykyään kiireinen/nössö/lapsellinen/tylsä ku se alko seukkaan." = "Jamppa-Alvertti ei suostunut juoksemaan kanssamme alasti 30 asteen pakkasessa kännissä, joten peitämme pettymyksemme ja etsimme syitä hänen uudesta tyttöystävästään." Itse kyllä saa seurustella ja vielä odotetaan kavereilta kannustusta, mutta jos joku muu sen tekee niin... Sitten alkaa paskanjauhanta tai vähintään ollaan järkyttyneitä, että joku viihtyy tytön kanssa muutenki ku lakanoiden välissä. OHHOH.

Tytöt ja pojat, yritetään niellä se totuus, että joku voi olla superrakastunu alkuhuumassaan. Ryyppääminen ja bailaaminen ei enää koukutakaan, kun sillä uudella tyttöystävällä on niin ihanat huulet ja silmät ja ja ja.... Kyllä se huuma jossain välissä hälvenee, ja kaveri on taas remmissä mukana. Mutta paskanjauhamisella se ei ainakaan takasi tuu.

pojat ei tajuu

Miehet, nuo hölmöt saunaillassa pilejään vertailevat, moottorintilavuuksista hehkuttavat, autoradasta haaveilevat pikkujässikät... Miehet, jotka eivät aina tajua miksi naisilla on valtava käsilaukku tai kymmenen paria samanlaisia (erivärisiä!) kenkiä..

Poikien päihin ei aina mene "tyttöjen jutut" (ei sen puoleen, aika vähän mä tajuan moottorin rakenteesta tai kulmapotkusta...) ja joskus niiden suista lipsahtaa mitä ihanimpia kysymyksiä ja ihmettelyjä. Esimerkiksi eräs kaverini ihmettelee toistuvasti miksi ihmeessä käytän clip oneja, ku ne ei kerran tuo huomattavaa pituutta mun tukkaan. Kun yritän selittää, että ne tuo sitä tukkaa vähän lisää ja paksuutta lettiin, silmät pyöristyy lautasen kokosiks: "miks, onhan sulla muutenkin paljon tukkaa?". NOKU...haluun...lisää?

Tai sitten pojat ei tajua, jos taksissa matkalla viihteelle alan panikoimaan unohdettuani korvakorut. "Njää, sitä kukaan huomaa pimeessä baarissa" ne sanoo. NOMITÄSI? Mä HALUAN mun korvikset. Ei se oo kyse mistään huomaamisesta!

Joskus haluan tietyn paidan ja se onkin kuivumassa pyykkitelineessä. Mä oon sellanen, että kuivaan sen vakka hiustenkuivaimella, jos tilanne sen vaatii. Tääkin ihmetyttää kakslahkeisia; enkä muka voisi laittaa jotakin toista paitaa? No en todellakaan, vai haluatteko mun väsäävän uuden vaatekriisin? Jos mun päässä on täydellinen asu, IHAN KIVA kakkosvaihtoehto ei kelpaa. Ymmärtäkää se, pliis.

Poikaystäväni myös kummastelee naisten logiikkaa. Kaikki kuulemma täytyy tehdä vaikeamman kautta ja mikään ei mene naisten pääkoppaan niin helposti (?!?) kuten pojilla. Salli mun nauraa! Mun mielestä naisten logiikka on kertakaikkisen loistava. Esimerkiksi eräs yö nukuin vaatehuoneessa, koska mun mielestä ikkunasta tuuli sisälle ja aamuaurinko häiki silmiä. En toki voinut laittaa verhoja ja tuuletusluukkua kiinni, vaan koin pimeän ja tuulettoman vaatehuoneen paremmaksi nukkumispaikaksi. Eläköön Jennin logiikka!

Monesti pojat myös ihmettelevät miksi varpaankynnet pitää lakata talvisin (no kuule vaikka siks että saa kattella suihkussa ihania helmiäisvarpukynsiään, perkele), mitä järkeä on taivuttaa ripset (tähän ei tarvi ees vastata) tai miksi pitää ostaa jotain turhaa vaan siks, että saa halvalla (no voi joskus tarvitakki!). Kuulen myös joskus kummasteluja miksi naiset käyttävät epäkäytännölisä tavaroita vain ulkonäön takia (hei oikeesti, moniko tyttö laittaa urheilukassin olalle ja jalkaan 12 sentin stilettikorot??).

Etten vain morkkaisi poikia, esitän pari kysymystä (ja paljastan vajaaälyisyyteni) teille pojat:
-Miksi te laitatte tukkaanne geeliä, lakkaa ja muotovaahtoo melkein yhtä paljon ku tytöt, vaikka teillon 10 kertaa vähemmän tukkaa?
-Miksi vieraiden ihmisten autot/moottoripyörät kiinnostaa niin paljon, että niitä pitää mennä kummastelemaan 10 sentin päähän?
-Miksi pitää tietää äänestä onkos siinä kiesissä nyt veekasi vai mikä moottori?
-Miksi teitä ei kiinnosta sukkien väri ja yhteensopivuus housujen tai shortsien kanssa?
-Miksi miehiä ei kiinnosta mitkä kengät tyttö laittaa baariin (voi kyllä, meitä tyttöjä kyllä kiinnostaa mitkä kengät SINÄ laitat!)?

Pojat, jään odottamaan vastauksianne...

kriisit

Ooon huomannu, että elämässään ihminen kohtaa muitakin kriisejä, ku nää neljänkympin kriisit jne. Aionkin kertoa teille havainnollistavin esimerkein niistä!

Alle kouluikäisenä-kouluikäisenä iskee kriisi, kun tajuaa vanhempien olevankin huijaavia typeryksiä; kun äiti rauhoittelee, ettei hammaslääkärissä käynti tee kipeää, tai isä kusettaa kalanmaksaöljyn olevan hyvää, vituttaa. Ne kehen luotti eniten, kuseeki kympillä silmään!

Ala-asteen puolivälin jälkeen iskee kriisi, kun tajuaa olevansa lapsuuden ja teineyden rajamailla. 12-vuotiaat purkkakuplia puhaltelevat tenut katsoo nenänvarttaan pitkin tätä pientä lapsellista, Barbiearmeijaa repussaan kuljettavaa ja tarrakokoelmaansa jumaloivaa kymmenenvuotiasta palleroa. Mieleen tulee, että ei perkele, mähän oon ihan kakara! Pitäis ostaa Britneyn cd, ekat merkkifarkut ja olkalaukku repun sijaan. Kuka nyt hei haluis olla ihan ku joku ekaluokkalainen My little pony -penaalin kanssa?!

Yläastekriisi. Se on rankin, kolmen vuoden kriisi (johon kuuluu poikkiskriisi, bestiskriisi, ulkonäkökriisi, äitikriisi ja pari muuta kriisiä): onks mun tukka hyvin, voinko käydä pissalla kun kovispojat seisoskelee vessojen vieressä, onko noloo olla meikkaamatta, miksei SE kato mua, mitä jos saan kemiasta vitosen, mihin meen yläasteen jälkeen, miks mun mutsi ei anna mun mennä festareille, kuka hakee mulle siiderii, miksen saa poikaystävää, miks mun bestis ei puhu mulle mesessä, miks en saa ottaa napakorua JA MIKS MUN TISSIT EI KASVA??

Täysi-ikäisyyskriisi iskee siinä hivenen kuudentoista vuoden jälkeen. Pitäis olla kiinnostunu kursseista ja kirjotuksista ja opinnäytetyöstä ja kesätöistä, mutta mieli halajaa yläasteen kuvistunneille heitteleen poikia kuminpalasilla niskaan.

Koulukriisi iskee ainakin meille lukiolaisille, uskon myös samanlaisen tulevan muillekki koululaisille. Päässä jyskyttää abijutut jo ekalla luokalla ja pahenee kohti kolmannen vuoden kevättä: Mitä jos en pääse kirjotuksista, tai jos en saa täyteen 75 kurssimerkintää? Mitä jos yo-juhlat jää pitämättä yhden ainoon feilatun kurssin takia? Hei mitä teen, ku mullon etenemiseste? Enkä oo ostanu kirjoja ja kurssi on puolivälissä. Poissaolot on täynnä, pakko kusettaa Wilmassa, et olin lääkäris. VOI PASKA KU ON STRESSAAVAA.

Parinkympin kriisi. Ai perkele, tekee kipeetä. Vähän kuin Täysi-ikäisyyskriisi, mutta pahempi; kaverit kihlautuu, hankkii lapsia, puhuu häistä, valmistuu kouluista, jatkokouluttautuu, ettii päiväkotivaihtoehtoja Mini-Elmerille ja ostaa koiran. JA OTTAA ASUNTOLAINAN. Ja mitä tekee kriisiä poteva? Katsoo salkkareita, syö pullaa ja toivoo olevansa 8-vuotias, joka sai ite päättää millon kotileikki loppuu ja alkaa.

Eteenpäin en tiä. Kai on näitä perusaikuisjuttuja, kun haluaa leikata tukan ja ostaa nahkatakin. Emmä tiä, oon vasta tossa parinkybänkriisin kohdalla.

Sanon heti aluksi, että en ole katkera kakara köyhästä perheestä (Jos jota kuta kiinnostaa, oon keskitulosen, kakslapsisen toinen tytär.), vaan ainoastaan vittuuntunut kakaroiden tapaan puhua isin masseista ominaan. AI JUMALAUTA!

Yläaste oli porvarikakaroiden kulta-aikaa. Jolla kulla oli Lacostet jalassa, niin "eikä, vähäks te ootte varmaan sikarikkaita!!". Tai jos joku sai hienomman mopedin, tai jopa mopoauton, se sai saman mantran niskaansa. "Apua, sullon salee joku uima-allas ja viis mökkii sullon tollanen!!" Ja tää mopoautokeisari hymyili tyytyväisenä, että joo, ei oo fygest kii (yksi noloimmista lauseista jota koulua käyvä pikkuteini voi ikinä sanoo). No jos et oo 14 vuotisen elämäs aikana tehy päivääkä töitä (no ajanu kerran naapurin nurmikon!!11), ni tuskin sää vittu rikaskaan oot?

Mäkin joskus oon saanu tota "Siis ämmä vähä kylpee fyges ku sillon Burberryn huivi!"-sössöö niskaani. Jos oon kesäni viettäny kesätöissä tai säästäny synttärilahjarahoistani jonkin verran ja ostanu jostain Hulluilta päiviltä jonkun saatanan ale-huivin tai -laukun, ni ei se kai musta mitää multimiljonääriä tee? Tai no, 12-vuotiaan logiikalla tekee.

Tunnen paljon teinejä, joilla on kalliita vaatteita ja hienoja harrastuksia, mutta silti poraa kuinka "vaik isi on rikas, oon niin surullinen nyyh"-juttua. Joo, muuten ihan koskettava tarina, mutta jos ton lauseen ainoo tarkotus oli saada ympärilläolevat ihmiset kiinnostuun sun isis puutarhakalustefirmasta, niin huh huh. Tai keskustelupalstat, joissa aiheena on vaikkapa "Raha ei tuo onnea!" niin AINA joku riemuidiootti tulee ja laukasee "siis ei tod raha tuo onnee, vaik meillonki uima-allas, lomaosake, kolme upouutta Mesee ja eskari-ikäsellä siskolla kannettava!". Nojee, sehän olikin aiheena, vitun pässi. Kuinka vajakki täytyy olla, että jaksaa anonyyminä kehuskella omien vanhempiensa rahoilla (jotka on todennäkösesti saatu tekemällä duunia tai keksimällä vaan helvetin hyvä firma) tai vielä pahempi; perintörahoilla?

Jos on pakko sillä rahalla lesoo, ni menkää ees kesätöihi hankkiin sitä! Emmäkä vedä et voi perse tolla mun naapurilla on komee auto! On se hienoo morjestella sitä naapuria, ku se on niin jäätävä pohatta! Mun mielestä ei oo kovinkaan hurja uutinen, että keski-ikäisillä ihmisillä on tilillä enemmän rahaa ku juustoaterian verran, toisin ku näillä "rikkailla" 13-vuotiailla.

Mun lähipiiriini kuuluu myös jokunen vatipää, joilla ei ole kavereita. En sano niitä vatipäiksi siksi, että niillä ei ole kavereita, ei oo mullakaan ihan liikaa. Katsokaas, kun hepä ovat keksineet oivan ratkaisun tähän ystävättömyyteen: äidin/isin auton lainaaminen. Kyllä sitten on kavereita, kun pääsee iskän avomersulla paineleen pitkin tän tuppukylän raittia! Sitten kun isi soittaa, että mese pihaan ja heti, niin oho, kaveritki lähti himaa! Jännä sattuma.

Joten arvoisat ihmiset. Älkää puhuko leveilevään sävyyn rahoista, joita ette itse omista. Kiitos.

"hei ootko jossain tynnyris kasvanu"

Miks ihmisistä on niin helvetin hauskaa, jos joku ei esim. oo kuullu jotain uutta biisiä, bongannu uutta ginatrikoooon mekkovalikoimaa tai kuullu jonku kakkosluokan julkkiksen parisuhdekriisiuutista. Siis etsä tosiaan oo kuullu, että Justin Bieber ei seukkaa enää sen ja sen kaa? No joo en kato ku ei oikein kiinnosta.

Näitä riemuidiootteja saa melkein väistellä helvetti. Okei, kyl mä itekki joskus laukasen jotain tyylii "12 sekuntii sit ilmesty uus Jare&VilleGalle Koutsi hoitaa häissä megaremix, eikse tosiaan oo sun soittimes??"-juttuja poikaystävälle ärsyttääkseni (:D). Mutta ku on näitä saatanan päivittelijöitä, että ohhoh etkös tiennyt kuka tuli Idolsissa viidennekstoista tai ookko tynnyris kasvanu ku et tienny Mungo-Annan uusimpii kuulumisii.... EN, KOSKA EN OLE KIINNOSTUNUT KYSEISISTÄ ASIOISTA. --TTU.

Kyllähän ny hämmästellä saa, jos joku neropatti laukasee, että daa kukas Osama Bin Laden olikaan, tai että hihii, onkos Ruotsissa pressa vaiko kunkku, tai jotain muuta ihan vitun paskaa "hehee, oon blondi"-läpyskää. Mutta että saa jotain saatanan nautintoo, ku pääsee jossain porukassa pilkkaan jotain siitä, että nyt on jääny huomaamatta Zac Efronin uusimman leffan mainosjuliste, HUH HUH.

Mua aina pilkataan siitä, ku en tiä jotain Antti Tuiskujen uusimpii lässynlääbiisejä, koska en jaksa todellaka kuunnella jotai NRJ:tä tai yleensä mitään muutaka kanavaa (juontajat vituttaa mua lujaa). "SIIS MITEN OOT VOINU VÄLTTYÄ TÄN BIISIN KUULEMISELTA?!" -Helposti, en laita radioo päälle. (Jos joku ny kelaa, että mitä mä sit kuuntelen, niin kerrottakoon teille rakkaat ystäväni, että seuraan Suomiräbämarkkinoita ja jenkkien latauslistoja aika innokkaasti. Kuten poikaystäväni voisi asian ilmaista, seuraan niitä "muna huurussa" :D....)

Kaikkein eniten mua kuitenki vituttaa nää, jotka ihmettelee, miks joku ei tiä jonkun lissublogin pitäjän uusimpia kotkotuksia. Ihan ku vois olettaa, että kaikkia kiinnostaa jonkun uusin kenkäpari, uus poiccis tai uus työ. LUOJA PARATKOON, ihmisillä voi olla muutaki tekemistä! PERKELE.

Kuulostanpa katkeralta, ihan ku mua olis pilkattu ja syrjitty koko elämäni... :D Hahaha, no mutta siis, mua vaan ottaa päähän kuunnella vierestä, ku joku ivaa toista turhantiedonpuutteen (hieno sana, keksin just) takia. Pojatki aina huokailee ahdistuksissaan, ku joku uus paukku on joltai jääny maistamatta, tai jos kaverin kaverin kaverin uus auto ei ookkaa kaikkien tiedossa. Hei rakkaat paskapäät, kaikkia ei kiinnosta.

Kertokaa mulle lukijat, ootteko te koskaan saanu angstia siitä, ku joku niin helvetin tärkee juttu on ny jääny kuulematta tai tiedostamatta?

oooks mä "RUMA"? XD

Ruma. Se on sellanen sana, jota kukaan ei halua liitettävän itteensä. On sitten mielummin ylimielinen ja empatianpuutteesta kärsivä paska, ku ruma. Tai on sitte mielummin vihattu ja huoraks haukuttu, ku ruma. Mutta mitä se rumuus sitte on?

Yleisesti ottaen rumana pidetään ihmistä, joka ei vastaa sitä omaa kauneuskuvaa. Monesti ruma-leiman saa sellanenki, josta ei vaan yksinkertasesti pidä. "Vittu mä vihaan tota Nella-Justiinaa, se on niin rumaki, kato ny tota takkia!" = "En pidä Nella-Justiinasta, koska hän ei pukeudu, ole, ja käyttäydy kuten minä, vaan istuu meikkaamattomana, tukka ponnarilla yksin koulureppunsa kanssa luokanoven vieressä, koska hän on kaveriton; näin ollen koen oikeudekseni haukkua häntä rumaksi." Ruma on niinku kaikkein kovin loukkaus, sillä saa kenet tahansa keräileen itsetuntonsa rippeitä lattialta, ku on sen laukonu. Se sana saa tunteen olonsa pieneks ja harmaaks, epämuodostuneeks Quasimodoks.

Ruma on silti mun mielestä enemmän, ku se naama. Se, että on meikkaamaton, huonoihonen ja epätyylikäs (kuten kirjoittaja itse juuri nyt....:D) ei tee kestään lopullisen rumaa. Aika harva nainen on ilman meikkiä mitenkään kummonen prinsessa. Pointti on siis se, että mun mielestä missinnäkönen kaunotar voi olla saatanan ruma, jos se vaikka polttaa röökiä ollessaan 8. kuulla paksuna. Se on RUMAA. Tai jos 13-vuotias tyttö istuu lonkero kädessä sentin meikkikerroksessa jollain kivellä jäätävässä pöhnässä. Seki on rumaa. Paljon rumempaa ku epämuoikkaat vaatteet tai vääränlainen kampaus. Tai epäonnistunu meikki. No, ei nekään ihmistä varsinaisesti kaunista, mutta on rumuuslistan häntäpäässä, toisinku ruma käytös!

Mä annan pari kauneusvinkkiä näin sunnuntain kunniaks!

• Älä seiso kadun kulmassa puolialasti kolmenkytäasteen pakkasessa sidukka kädessä ja huuda haista vittua ohikulkijoille.
• Jos sulla on ikää vasta alle suojaikärajan, älä yritä meikata ja pukeutua niinku joku sun idoli. Siinä voi tulla vähän ylilyöntejä, ku 14-vuotias laittaa kouluun Nicki Minaj-meikit.
• Älä polta röökiä samalla ku heiluttelet vauvaa olkapäällä, tai älä juo viinaa samalla ku ajat autoa.
• Älä pukeudu vääränkokoisiin vaatteisiin. Kuten minä. :D

"kato mitä tol läskil on päällä!"

Tänään olin reipas tyttö ja puin päälleni lenkkivaatteet juoksutrikoot ja urheilutopin, siis sellasen rintsikoiden ja topin yhdistelmän. Yleensä mua ei hävetä mikään, mutta nyt mua jännitti saatanasti mennä ulos! Olin ihan satavarma, että ohikulkevat ihmiset kelaa "eikö toi pullero ois voinu laittaa edes hupparia päälleen...". No, mä selvisin lenkistä ilman herjaavia huutoja mun selkäläskeistä tai senssimahasta, mutta oli se aika pelottava kokemus.

Ei ihme, että mua pelotti; aika usein kuulee jonkun sanovan jopa normaalipainoisesta ihmisestä, jolla on vähän tiukkaa yllään (hui!), että ois toiki voinu laittaa kunnolla päälleen. "Kato mikkä makkarat tolle tulee ku se istuu". Tai että jättäis noi kuteet hoikille. Ja aina jossain näyttelijälaulajasensaation haastattelussa mainitaan "hänen ihanan solakka vartalonsa, joka oli verhottu sifonkitunikaan, joka korosti hänen hoikkaa olemustaan", KIITOOOOS, mulle riittää!

Siis mikä ihme oikeus vaan hoikilla ja laihoilla on pukeutua nätisti? Keskiverrot, pyöreet ja ylipainoset saa iskee jonkun teltan päälleen, kato ei niiden kroppaa varmaan kukaan haluu kattella. Tai sitten toinen ääripääajatus: "Siis ihanaa, että Leena 74 kiloo uskaltaa pukeutua niinku haluaa!:):) Tosi rohkeeta, vautsi, upeeta paljastaa muotonsa!". Siis ihan ku joku olis sankari tai tarvis jotain kunnioitusta siitä, että pukeutuu niinku haluaa! Mua ainakin on vaan alkanu hävettää, ku joku on tullu mulle selittään jotain "hei vau, oot uskaltanu laittaa tollasen mekon päälles, tosi rohkeeta, sehän istuu yllättävän hyvin!" (ja pystyn kuvitteleen, kuinka tohon lauseeseen lisätään mielessään "...vaikka sun reidet onkin aika isot tossa..."). Tulee fiilis että jee, oon varmaan tosi rohkee läski sitte. Oikee edelläkävijä.

Aina, kun johonkin keskustelupalstalle linkitetään vähän pyöreempi tapaus (tai ei tarvi olla edes pyöree, vaan normaali, naisellinen, kaunis nainen), niin iskee nää kaks kommentoijajoukkoo: "LAIHANA OLISIT KAUNIINPI" & "SÄÄ OOT NIIN IHANAN ROHKEE!". Tai jos joku julkkis lihoo pari kiloo, niin siitä tehdään kahdenlaisia juttuja: "Leena-Petteri McCow lihoi -katso kuvat selluliitistä tästä linkistä!" & "Leena-Petteri McCow upena myös pyöreänä, muodokkaat kuvat sivulla 7!". Ja sittekku laihtuu, niin etsitään syytä riutumiseen. Hei, eikö vaan voitais olla?

Mikä siinä on, että pyöreet ihmiset kerää pukeutumisellaan eniten silmäpareja? Vai luulenko vaan? Harvoin kuulee kommentoitavan hoikan ihmisen asuvalintaa. Parasta on, että harvoin kommentoijia on nää itse hoikat. (Nojoo, ihan ku vois luokitella, että hoikat puhuu näin, läskit näin ja muut näin. Mullon liikaa värikynää tänää näissä jutuissa.) Ei, ne kommentoijat on yleensä tällasia munkokosia telttaanpukeutuneita tyttöjä. Sellasia "itse ainakin tajusin, että en voi pukeutua muuhun kuin löysiin verkkareihin, tajuaisivatpa muutkin punkerot sen!"-asenteella. Tai ehkä se on joku "uskaltaisinpa minäkin olla oma itseni"-haikeus, joka puhkeaa kukkaan morkkaamisen merkeissä. Entiä.

Ihan ku olis valtava suoritus, että pyöreä ihminen usaltaa olla kaunis. Tai no, kieltämättä media ja aivopestyt teinit tekee siitä kyllä suorituksen. Pelottihan muakin mennä lenkkivermeissä ulos. Mun mielestä sillon joku tässä maailmassa kusee pahasti, jos M-kokoista ihmistä pelottaa liikkua ulkona juoksukuteissa. (Onneksi kukaan ei tullut kehumaan mun rohkeutta, olisin varmaan lyöny nenän poskelle.) Vieläki oon ihan varma, että joku ohimenevässä autossa on kommentoinu mun reisiä. Tai mahaa. Mutta mä toivon, että ketään ei kiinnostais niin paljoo. Eihän?

huh huh...

Oon ilmeisesti joko tekemistä vailla tai sitten valtavan inspiraation kourissa, kun postaan jo tokan kerran tänään. Tai no, ei tota aamun vanhuuspanikointia voi laskee edes postaukseks, se oli... vuodatus. Mutta siis asiaan asiaan.

Entinen teinirotko on muuttumassa joksi tiukkapiponiuhottajaks ja moraalinvartijaks. Kuinka moni muistaa Vili Vilperin opettajan, Neiti Harakan (vai mikä lie)? No, sellanen musta on tulossa (seniorin lisäks). Koska tänään mä sain melkein slaagin, kun collegepukuuni pukeutuneena poljin (toki rauhallista vauhtia, tien oikeassa laidassa!) himaanpäin ja vastapäisestä koulusta alkoi valua ala-astelaisia pois. Ensin tuli pikkukundit risuineen ja lippiksineen. Ei hätää. MUTTA SITTEN. Mitä ne minikokoset pissaliisat oli ja missä kaikki söpöt lettipäiset pikkuleenat on? Ei mulla ainakaan ala-asteella ollu tapana pukeutua FARKKUMINISHORTSEIHIN KOULUSSA. Oli sillä pikkumisulla jotkut 15 denierin leggarit alla, mutta ei paljoo lohduttanu!

Ja aiemmin mä jo kirjottelinki pikkutypyköiden tavasta puhua netissä. ("Messis Kampis oli kaikki vaim0t, ei miti h0roi ja sit me kuolattii poikien kaa <333"-läpäläpää. Joo-o.) Mutta ei se riitä, pitää näyttääki ala-astelaisena joltain pikkuslutilta. Mun hurjimmat meikkikokemukset ala-asteella oli joku huulikiilto ja ripsari discoon, noilla typyköillä taasen oli varmaan enemmän meikkejä ku mulla! Ihme ettei tullu pummiin röökiä.

Mä muistan, että joskus 10-vuotiaana kyllä kaikki vielä leikki, 12-vuotiaana suurin osa salaa. Juu, noi lapset näytti siltä, että ne ei oo leikkiny sen jälkeen ku eskarireppu vaihtu koulurepuks! Mitä paskaa? Mä leikkisin vieläkin jos ei ois pakko käydä töissä! Ja ainiin, nykyäänhän leluilla ei edes tarvi leikkiä, ne leikkii itekseen. Patteri sisään ja offista onille ni se vetää jotain vitun rallia olkkarin lattialla, sen aikaa lapset voi sit pelata vaikka pleikkaria. HUH HUH!

Miksei lapset vopi olla lapsia? Nykyään hankitaan kakarat yläasteella ja myydään persettä ekana kesätyönä siinä kivasti yläasteen puolivälissä. No nyt meni liian pitkälle, mutta varmaan tajuatte pointin. Mitäs 10 vuoden päästä? Aaa, 7-vuotiaat kävelee koroilla ja seurustelee vakavasti kolmekymppisten liikemiesten kanssa. Vauvoille huulipunaa ja napakoru. Vittu!

Mikä sua vaivaa, maailma!? Mikset anna lapsien olla lapsia?

Saanko kertoa Jeesuksesta? Juu ei kiitos.

Mikä onkaan hienompaa, kuin herätä ovikellon soittoon viikonloppuaamuna? Ei mikään, ainakin jos kyseessä ovat omaa uskontoaansa tyrkyttävät, pelastuksesta jauhavat himouskovaiset!

Jokainen saa uskoa ihan mihin ikinä lystää, mä uskon mihin uskon ja muut uskoo omiin juttuihinsa. Mulle on myös aivan sama, vaikka joku ei usko yhtään mihinkään. Aivan, koska mua ei kiinnosta! Mua ei myöskään kiinnosta ovilta oville raahautuvat henkilöt, joiden tarkoitus on pelastaa mut ja tunkea postiluukusta "JEESUS TULEE, OTA KOPPI!"-lippuja ja lappujansa.

Suosikkini oli se, kun eräs mamma "Ei mainoksia"-kyltistäni huolimatta halusi antaa mulle jesse-lehtensä. "No kun sulla on toi 'ei mainoksia'-lappu tossa, niin ajattelin antaa tän ihan henkilökohtasesti." Siis mitä? Siis jos en halua mainoksia ym. paskaa postiluukusta tiputettuna, niin haluan sen sitten käteen? Hieno logiikka!

Siis jos jotakuta kiinnostaa joku tietty lahko tai suuntaus tai ryhmä, ehkäpä kyseinen heppu voi itse ottaa siitä tietoa ja etsiä nää ramppaajat käsiinsä. Google on olemassa. Ei mun uskonnollinen kiinnostus herää "HALUATKO PELASTUA VAI KUOLLA HELVETIN TULESSA LUCIFERIN KANSSA"-pelottelusta. Saatana vähemmästäki lopettaa kaiken uskonnollisen toiminnan. Hyvä etten kirkosta eroo. Siis eiks nää jampat tajua, että ne menettää mahdollisia pelastettaviaan tolla veemäisellä tyrkyttämisellään?

Mun mielestä kenenkään ei kuulu tyrkyttää yhtään sitä omaa uskonnollista vakaumustaan. Sama juttu pätee politiikkaan; kenellekään kuulu mitä joku äänestää tai äänesti jossain vaaleissa tms. Pidettäis ihan omana tietona vaan. Emmäkä kulje tuolla jakelemassa lappuja, joissa lukee jotai "Sinunkin kuuluu katsoa Salkkareita, palvoa Ginan painijatoppeja ja olla äänestämättä kirkollisvaaleissa, KOSKA MINÄKIN TEEN NIIN!". Siis kaikki uskonnolliset porukat saa vaan turhaa negaa niskaansa oman käytöksen takia. Kai ny kaikki haukkuu jehovia, ku ne herättää lauantaiaamuna yheksältä koko saatanan kerrostalon!

Uskoa saa, tyrkyttää ei.

"Ei kukaan huomaa jos sul ei oo meikkiä!"
"No ei ne niin tarkkaan sua kato, että huomais sun juurikasvun."
"Kuka sua nyt kattois....."


Aina naisia lohdutetaan juhliin mennessä, että ei ne muutkaan tytöt oo varmaan panostanu, tai että tuskin ne miehet niin tarkkaan sun naamaa kattoo. Että ota vaan rennosti, ei kukaan huomaa jos oot vähemmän laittautunu ku yleensä. Hei haloo maailma, tulisko mieleen sellanen juttu, että en mä muita varten laittaudu? En kilpaillakseni muiden tsikujen kanssa (tai niitä vastaan), enkä iskeekseni miehiä saatana! Ihan itteni takia!


Kaikki lähtee siitä, ku näyttää kerran sairaan hyvältä. Sitte pitää näyttää aina siltä ja mielellään paremmalta. Se on sitä peilikuvan kanssa taistelua. MÄ haluan, että MÄ näytän hyvältä ja MUN on hyvä olla, ei sillai että iskenpä naamaani ihanat irtoripset jos joku poika tsiigais mua. Räps räps, huomaattekste. Tai että laitanpa huikeemmat korot ku muilla typyköillä. Että moi teille sinne alailmoihin, säälittävien seitsemän sentin korkojenne kanssa. Vitut! Ei naisena olo oo mikään kauhee eloonjäämistaistelu ja kauneuskilpailu koko maailmaa vastaan. Tai ei mulla ainaka.


Onhan niitäki, jotka laittautuu vaan muita varten. Poikaystävää, ihastusta, kusipäistä rinnakkaisluokan ämmää, parhaita ystäviä... Onhan se toki mahtavaa tuntee olonsa muita paremman näköseks (älkää kysykö mistä MÄ voisin sen tietää :D) tai saada poikien päät pyörälle täydellisessä mekossa ja huolitellussa meikissä, mutta ei sekään fiilis kauheen kauas kanna. Emmä ainakaan jaksais elää koko elämääni muita varten, emmä muista tiä. Pahimpia tapauksia on nää "värjäsin tukan mustasta blondiks, ku kuulin ihastuksen tykkäävän vaaleista kaunottarista"-alistujat. Hei järki käteen naiset ja naisenoloiset!


Itsensä tsemppaus ja tähtääminen omiin ihanteisiin ei oo niin vahingoittavaa (siis jos pysytään terveyden rajoissa, onhan näitäki jokka vetää ittensä ihan äärirajoille taistellessaan olematonta läskiä vastaan tai jotain muuta vastaavaa), ku muita vastaan taistelu. Sehän on just syy miks mäki jaksan nousta sängystä. Sillai et tänään mä haluun olla parempi tyyppi ku eilen! Se olis saatanan surullista nousta aamulla ajatuksella "tänään aion olla saatanasti paremman näkönen ku mun kaverit Leena-Albetti ja Lissu-Johkiina!!!11".


En nää mitään hienoo siinä, että joku kiinnostuis musta vaan täydellisen meikin takia (siks mulla ei sellasta koskaan olekaan, muahahhaha). Ja en mä halua, että mut tunnettais ihmisenä, joka kilpailee kaikkia vastaan joilla on pimppi. "Toi on se lehmä jonka on AINA oltava paras kaunein hauskin ihanin." Mulle riittää olla vaan ihan ok, keskitason tsirbula, muiden silmissä. Omissa silmissä... mä haluun olla superstara.

suositusmorkkikset

Mua niin vituttaa kaikki suositukset! Koko elämä menee suositusten perässä juoksemisessa ja panikoinnissa! Päivässä pitäisi syödä noin 6 kpl kuitupitoista leipää, päivässä pitäisi urheilla vähintään puolen tunnin ajan, kerran viikossa tulisi syödä kalaa... Huh huh! No mitäs tapahtuu jos en tee nii? Iik, kuoleksmä?

Mullon aina kauhee liikuntasuositusmorkkis! Just noin kolme minaa sit viiltelin mielessäni, ku en oo kahteen päivään tehny mitään, mikä viittais etäisestikään urheiluun ja hikoilemiseen. Päin vastoin, oon syöny karkkia ja nyt kirjottelemisen lomassa väännän pizzaa. Viimeisen parin viikon aikana on myös tullut pari kiloa kivasti tohon mahanseudulle. Suositusten mukaan mun pitäis vetää lenkkikamat päälle ja lähtee ulos. Mun myös pitäis vaihtaa toi mun pitsanalku salaattiin ja täysjyväsämpylään, huuhdottuna toki alas rasvattomalla maidolla. Mutku on sunnuntai. Löysäilypäivä. Ja mä en halua! Mutta suositukset... ne ei tunne sellasta termiä ku "sunnuntailöysäily".

Mä en myöskään syö kalaa, viimeks söin kalapuikon 8-vuotiaana itkien ku opettaja pakotti. Voitte arvata kuinka helvetin monta kertaa oon saanu kuulla tän saman "Hei ihan oikeesti sun pitää syödä kalaa!"-mussunmussun. MÄ VIHAAN KALAA! Se haju, ulkonäkö ja maku (muistaakseni...:D) oksettaa mua! Eli en syö! Mä syön kalanöljykapseleita, mulle se ainaki riittää, toistaseks oon vielä ihan elossa. Tai ku en juo maitoo... "Kai sä syöt edes jugurttii? Ja juustoo?" Joo syön, vielä, mutten kauaa jos toi sönkötys ja suositteleminen ei lopu!

Suositukset on niin valtavaa ihmisten kiusaamista! Että joo sää ny kuolet, jos et tee päivittäin 10 minuutin hölkkäharjoitusta ja vartin lihaskunto-osuutta ja syö seittemääsataa eri viljaa ja kolmee piste kahta millilitraa kasviöljyä jajajaja... Kai ny oma keho tietää? Kai sulle tulee mieleen, et vois niitä kalsiumnappeja alkaa veteleen, ku jalka menee kaks kertaa poikki viikon sisällä? Tai jos sulla on jano, ni kai sä älyät juoda sen verran vettä ku kroppa tarvii?

JOTEN! Mä aion irtautua nyt suosituksista ja sanoo että morjes vaan teillekki. Mun tarvi alkaa vetään jotain huikeeta morkkista siitä, että nyyh tänään otin rennosti. Että voihan viiltely, ku jäi kaks desiä päivän vesiannossuosituksesta juomatta.

jffdkfdfkdfdfdfdxfdfdgf

Joo, tiiän, postasin ihan äsken ja tiiän, että ei kukaan jaksa lukee mun sönkötystä yhtä kertaa enempää päivässä, mutta.... mä oon NIIN raivoissani.

Luin -ylläriylläri- Demi.fi:n keskusteluja ja siellä eräs kertoi tekevänsä abortin, vaikkakin se on helvetin vaikea päätös. Sepäs laukaisi sellasen teiniragehullunmyllyn, että jestas sentää! "MIKSET ADOPTOI, MURHAAJA!!!11" oli se aikuismainen palaute, jota kirjoittaja sai niskaansa (sen sijaan, että häntä olis tsempattu ja annettu tukea). Voi vittu, anteeks nyt vaan! Ajatellaanko ihan järjellä: miltä tuntuu olla 9kk raskaana, käydä neuvolassa, selitellä ihmisille, elää päihteetöntä elämää, kärsiä kivuista, RAKASTUA siihen ihmisenalkuun ja ANTAA SE POIS? Varmaan yks maailman hirveimmistä tunteista! Varsinkin, jos haluais lapsen, mutta tilanne ei anna myöten. Siinä sitte kuljetaan maha pystyssä, eikä koskaan pääse nauttimaan siitä äitiydestä. Ei voi ostaa yksiäkään potkuhousuja, miettiä kaveria vauvajumppaan ja suunnitella lastenhuoneen sisustusta. Meet synnyttään, mutta tuut syli tyhjänä pois. Joo hei, mix et niiq anna sitä adoptioon?

Ja maailmassa on muutenkin NIIN paljon lapsia ilman vanhempia, joten kannattaako niitä väkisi alkaa vääntään lisää, jos kerran abortti on vielä mahdollinen? Ikävä kyllä itse en pidä sitä millään tavalla murhana, no can do. No, riippuu keltä kysyy ja mistä omasta mielestä ihmisyys alkaa, ilmeisesti sen määrittelee jokainen ihan ite omassa pikkupäässään. Mun mielestä solumöykky jollain viikolla kolme ei ole vielä mikään vauva JA jos sen maailmaan tuominen tuo enemmän haittaa ku hyötyä niin...

Ja mun mielestä omasta kehosta ei kenenkään tarvi väkisin ketään maailmaan tuoda, jos ei halua saatana. Mä en ainakaan kestäis sitä, että olisin joku epämukava yllätys, se kusipää vahinkolapsi, joka pilas toisten elämän vaan koska "abortti on murha". Sillon ihan olisin voinu jäädä syntymättä.

Mä en voi sietää, että joku "maailmaa nähnyt" 14-vuotias tulee päteen jollekin jostain abortista, haukkuu murhaajaks tai ehdottaa adoptiota ihan tosissaan. Miten joku voi olla niin naiivi, että luulee adoptioon antamisen olevan iha pala kakkua? Näiltä kaine tietäviltä teineiltä mää haluisin kysyä, että mitä ne tekis, ku ihkupoikkiksensa kanssa tulis vahinko; alkaisitteko vauvatehtaaks vai valitsisitteko "murhaajan" tien?

Ja sekin on saatanan väärin, jos ottaa sen "kunnioitettavan" asenteen, että "en murhaa tätä babyy, vaan annan pois ku se syntyy" ja vetää tyyliin samalla röökiä ja vetää perseet joka viikonloppu koska "eihän tää oo mun". Voi helvetti!

KUKAAN ei voi tietää miltä se tuntuu, kun haluaa lapsen, mutta ei VOI pitää sitä. Tai miltä tuntuu se, ku sä lähdet sairaalasta tyhjään kotiin, ja jätät sen pienen sinne ja toivot, et no kai sen joku ottaa ittellee. VALOJA NY!

naisena on p a r a s t a

Siis oikeesti, naisena oleminen loistavaa, oottekste huomannu? Miehet ei pysty moneenkaan asiaan, johon me tytöt pystytään! No otetaan esimerkiks vaikka paljaan pinnan näyttäminen: niin helppo homma ku reiden vilauttaminen minihameen helmasta saa vihellyksiä ja silmäniskuja -ajatteleppa mies taas lyhyissä shortseissa tai vaikka sitte siinä minihameessa näyttämässä vähä säärtä. Joo kiitos ei. Ainoo, jolla mies voi koreilla, on lihaksikas yläkroppa. Niitä ei kaikilla miekkosilla ole. Mutta sääret, reidet, tissit... ne löytyy joka typykältä.

Tai tää miehiä kohtaan hyvin vittumainen, mutta naisille hyvinkin ominainen piirre.
"Kumpi on kivempi, tää musta vai punanen mekko?"
"Ehkä toi musta."
"SÄÄ SIIS VIHAAT TÄTÄ PUNASTA JOO JUST OK SÄÄ INHOOT TÄTÄ OONKO JOTENKI RUMA SIINÄ JOO VITTU KIITOS!"
Siis anteeksi miehet, mutta toi tulee vahingossa! Me mimmit vaan ajatellaan liikaa ja sit mieleen tulee tollasia salajuonia tyyliin "mieheni vihaa tätä mekkoa, koska kehui vain toista". Tällä kurjalla, vaikkakin kovin lyhyellä rageemisella on kuitenki yleensä positiivinen vaikutus: poikaparka selittää puolustukseksi siitä, kuinka kumpikin mekot ovat oikein hyviä, mutta musta kivempi, koska se tuoi esiin mukavasti vaimoke-kultansa täydellisen perseen, tai jotain muuta paniikinomaista kehumista. Tämä valtava nopeasti luoteltu kehumäärä usein rauhoittaa naisen kuin naisen.

Naisena on myös mahtavaa se, että voi tekeytyä heikoksi. (Okei, mä en itse ole kovin pienikokoinen ihminen, joten heikon ja nääntyneen esittäminen on lähinnä huvittavaa, mutta ainakin pieni avuttomuus luonnistuu!) "Hei etsä viitsis auttaa mua nostaan tän laatikon, ku tää painaa ihan sikana..." "Joo totta kai! ...mut eihän tää paina paljo paskaakaa...?" "No ei kai SULLE ku oot niin vahva..." Ja stadaa, liikaa proteiinipirtelöitä nauttineen salimarkun iskeminen onnistuu kuin vettä vaan!

Naisena sun ei tarvi tajuta mitään autoista, koneista tai moottoreista. Mutta oleppa mies, jolle ei V8-moottorin salat aukea... Sehän varmaan hakataan! Mutta ole nainen, joka ei tajua: ei haittaa. Aivan perus. Ole nainen, joka tajuaa: yllätät kaikki positiivisesti ja voit saada pari kehuakin. Itse joskus ällistytin porukkaa bileissä luettelemalla poikaystävältä opittuja moottoripyöriin liittyviä lauseita. En kyllä tajunnu mitä puhuin, mutta enpäs mää sitä paljastanu. (Joten jos joku bileissä olleista lukee tän, niin sori, en oikeesti tiedä miten mäntä toimii tms.)

Mä tykkään/siedän/ymmärrän suurinta osaa ihmisistä jollain tavalla ja uskon, että vaikkei ny jokasessa, niin silti monessa tyypissä on jotain tutustumisen arvoista. Mutta silti.... yks ihmisryhmä ärsyttää mua todella paljon.

Ne on ne Anteeksi, että olen olemassa-ihmiset ja muut, jotka jotenkin pahoittelee sitä, että on ees syntyny. Sellaset, jotka ei edes viitsi yrittää elää ja innostua. Mä nyt erottelen taas karkeasti & valtavin yleistyksin porukkaa, mutta tarkennan, että en puhu ny ujoista tai epävarmoista ihmisistä, joita jännittää/ahdistaa sosiaaliset tilanteet jne. Vaan tää on se ihan oma porukkansa, jotka velloo jossain itsesäälissä jäätävinä marttyyreinä.

Siis tää ei oo ees kunnon pessimistisyyttä, vaan valtavaa itsesääliä, tyyliin "turhaa mä meikkaan, ruma olisin kuitenki", "turhaa mä osallistun tohon peliin, emmä kuitenka osaa". Nää tyypit yleensä myös syyttää muita yksinäisyydestään, vaikka usein se on kiinni tästä ajatuksesta, että iskenpä heti hanskat tiskiin ja meen kieriin itsesäälissä. Että ei kukaan musta vois tykätä, että anteeks vaan että oon olemassa.

Tälle porukalle on turha mennä tekeen tuttavuutta, ne heittäytyy heti marttyyriasenteelle ja laittaa itsesäälivaihteen silmään. Ne on sillai "turhaa toikin tulee mulle jutteleen, säälistä varmaan, kukapa minusta pitäisi" ja sit päälle sellanen kohtalokas tuskan huokaisu. Vaikka joku olis aidosti kiinnostunu seurasta ja halunnu vaikkapa tutustua, MUTTA EI, vedetään heti ennakkoasenne päälle!
Sit pohditaan, että miksköhän oon yksin. VARMAA SIKS, KU OOT KÄÄNNYTTÄNY JONKU 10 IHMISTÄ SUN LUOTAS!

Onneks tää harvoin on koko elämän kestävä piirre, meinaan yleensä tää on vaan joku kausi. Siis nuorilla & nuorilla aikuisilla. Mutta täytyy sanoo, että useat vanhemmat ihmiset "sairastuu" tähän ja se on kyllä sellanen juttu, että siitä ei eroon pääse sitte. Vai kukapa ei löytäis tuttavapiiristään "noo, kukas minusta välittäskään!"-

Tiettekö sen fiiliksen, ku suunnittelee viikonloppua ihan täysiä ja on kaikkee ylimahtavaa suunnitelmaa vireillä? Ja sitten... sitten homma kusee suoraan käsille.

Eka mahtavaakin mahtavampi hetki on se, kun sut feidataan. Kauheet suunnitelmat, täydellinen meikki naamassa ja juomat viileessä ja sitten pam! Kukaan ei enää vastaakaan sun soittoihis ja jos vastaa, puhelu menee jotenki näin: "Emmä kyl ny tänään pääsekkään ku mun pitää olla himas ja on tosi väsyny olo, et joskus toiste..."
Ja takaa kuuluu tukahdutettua kikatusta. Kiitti kaverit, eihä me suunniteltu ku kuukausi tätä meidän saunailtaa/baarireissua/piknikkiä/ihanmitävaan. Pitäkää toki hauskaa.

Tai sitten, kun huomaat seisosekelvas baarin narikan edessä toista tuntia, eikä yhtäkään kaveria näy. Piti lähtee yhtämatkaa samalla kyydillä jo aikoja sitten! Mutta ainiin, nehän meni jo ja nukkuun ny tyytyväisinä himassa kebabit kainalossa ja sä saat yksin ettiä taksitolppaa kolmenkytä asteen pakkasessa revenneissä sukkahousuissa.

Tai se, kun kaveri vetää överit teinikännit. On tosi siistiä pidellä sen hiuksia, kun se oksentaa omiensa lisäksi myös sun kengille ja soittelee eksälleen, jonka nykyinen sattuu olemaan kehonrakentaja -ja vihainen sellainen. Joskus myös näkee niitä tyttöjä, jotka ei oo ihan tajunnu, että a) ekoja kännejä ei kannata vetää 13-vuotiaina ja b) ainakaan kirkkaalla viinalla. Meikit poskilla omassa oksussaan, leggarit polvissa makaavat just yläasteen alottaneet neidit ambulanssiväen ympäröivänä ei oo kieltämättä mukavin näky; saatikka muisto. Vai miltä se vatsahuuhtelu ja kolmen kuukauden kotiaresti tuntuu? En usko, että on kovinkaan jees fiilis. KENELLEKÄÄN.

Myös nää saatanan idiootit, jotka tulee riehuun bileisiin, on uskomattomia viikonlopunpilaajia. Toiset on järjestäny kauheella vaivalla ja rahalla esim. vanhojen jatkot, läksiäiset, synttärit tai juhannusbileet JA JOTKUT SYNNÄRILLÄ LATTIALLE TIPPUNEET PELLET TULEE RIEHUUN! Hei haloo!? Onko noin vaikeeta olla katkeroitumatta siitä, ku ei omaan postilaatikkoon sitä kutsua tipahtanukka? Sit hei on tosi kiva mennä pilaan muidenki ilta periaatteella "jos mulla ei ole kivaa, ei ole muillakaan!".

Viikonlopun voi pilata myös yllärivierailun tekevät sukulaiset; vai haluaako joku oman isoäidin vierailulle sillon, ku on saanu raahattua ekaa kertaa ihastuksensa viettämään leffailtaa? Kaikella kunnioituksella mummot, äidit, tädit & naapurin sedät: soittakaa ensin (Itse en ainakaan kokis kovinkaan mahtavaksi hetkeksi sitä, kun oma mummo pyyhältää Nansopuvussaan ovesta kesken loistavan pusumahdollisuuden).

Myös tyhmät (känni)riidat saa viikonlopun pilattua aivan loistavasti, ite on myös joskus tullu viljeltyä aikamoisia ärräpäitä ja toivoteltua kaikkea ei-niin-mukavaa kanssabailaajille. Sitä onkin niin vitun mahtava selvitellä koko ens viikko, että miksipä meninkin haukkumaan parhaan kaverin poikaystävän rumaksi kusipääksi, tai että miksipäs meninkin rikkomaan teidän koriste-enkelin, kun ensin vihjasit hienovaraisesti mun olevan vähän liikaa humalantapaisessa. (no, ihan noin mulle ei oo käyny, mutta ei olis mikään ihme!)

Joten lukijat pienet ihanaiset: älkää pilatko tätä juuri alkavaa viikonloppua tappeluilla, kännisekoiluilla ja kadotetulla huumorintajulla! Pitäkää pilke silmäkulmassa ja järki päässä, ni ei huomenna tarvi herätä oksut rinnuksilla, pikkupöksyt hukassa ja pesismaila perseessä; parasta olis vielä, että puhelimesta ei löydy noloja tekstareita, kaikki kaverit olis tallella ja kotiin uskaltaa mennä. Hyvää viikonloppua!

ootsä aina koneella? eiks sulla oo mitään sosiaalista elämää?

Otsikkona lause, joka saa mun vitutusmittarin vinkumaan. Siis jos vähänkään pidemmän aikaa viettää FB:n ihmeellisessä maailmassa tai on edes kirjautuneena kyseiseen palveluun, joku ihmettelee "ootsä aina koneella!". Öö, joo siis en edes nuku.

Kerran en ollu käyny koneella moneen päivään ja sitten kun oli aikaa, istuinkin siinä jokusen tunnin hyvillä mielin. Noo, tsekkasin uutiset, taisin kattoo jonkun ohjelman Areenasta, maksoin laskuja ja luin pari keskustelua. Kävin välillä syömässä, pesin pyykkiä ja hengailin himassa koneen ollessa päällä. Sitten eräs ihminen tunsi oikeudekseen kysyä: "Siis ootsä ollu koko tän ajan koneella? :DD". Vittu hei ihan oikeesti! Kellottaako joku mun paikallaolo- ja kirjautumisaikoja tai jotain?! Siis onhan se itekki ollu siinä koko sen ajan, ku tietää munki olleen!?

Varsinkin, jos teen koneella jotain pidempää projektia, esim. tsekkailen valokuvia tai kirjotan, niin sehän tarkottaaki, että istun perse homeessa koko loppuelämäni siinä ja pelaan jotain timanttipeliä kunnes kuolen. Että joo, nyt ku tässä teen tätä koulutehtävää tietsikalla, niin oon himodatis , jolla ei oo ees kavereita.

Enkä tajua sitä, että tietokone = kuollut sosiaalinen elämä. Siis monet ihmiset juttelee juurikin tietokoneen välityksellä (itekin mieluummin juttelen naamakirjan keskustelussa, ku tekstailen näillä hervottomilla prinssinakkisormilla) ystäviensä kanssa ja pitää yhteyttä. Onko se jotenki vähemmän sosiaalista, ku jatkuva vitun turhien tekstareiden näpyttely ja ostarilla seisoskelu? Pitäiskö kaikkien painaa tuolla pihalla ja notkua kylillä ihan vitun turhaan koko saatanan päivän, vaan koska se on "sosiaalista elämää"?!

Tai että jos viettää perjantai-illan kattellen vähän leffoja koneella, niin aina on joku urpo, joka tulee mussuttaan mesessä tai facessa! "Me ollaan tääl megabileis, vitun siistiiiiih, mikset oo tääl, vai dataatsä koko illan kaksoispiste dee kaksoispiste dee!?" Öö, miks ite dataat bileissä, tyhmä?

Antakaa mun datata. :(

Voi dfgboghergpokr, anteeks ny vaan mutta oliskos aikuisten ihmisten jo aika opetella kirjottaan? Joo, en oo itekään mikään äidinkielellinen nero ja usein kusen pilkut ja lauserakenteet. En kirjota piruuttanikaan täydellistä kirjakieltä esmes. blogiini, mutta pystyn luomaan suhteellisen virheettömän asiatekstin tarvittaessa. Mutta oon huomannu, että moni ikäiseni ei pysty. MITÄ HELVETTIÄ! Pliis, EDES NE PERUSASIAT!

Kauhein mihin oon törmänny on "blogini tarvitsee lukioita!". LUKIOITA? Joo, Tai ne ihanat yhdys sana virheet. En voi pokalla lukee tekstiä, joka on tyyliin "Mä ja mun poika ystävä oltiin piha keinussa ja sitten poika ystävän iso äiti tuli ja toi omena piirakkaa." Joku yksittäinen näppäilyvirhe on ihan inhimillinen, mut jos ei yksinkertasesti osaa ja jaksa! Siis lukihäiriöhän on asia erikseen, nyt käsittelen näitä joita ei KIINNOSTA opetella. "Ihan sama kaikki tajuu mitä mä kirjotan" on joku turhin puolustus. Meinaa ei kukaan kolmekymppisenä yhtäkkiä opi kirjottaa ja olis ihan ok kuitenki osata kirjottaa esim. työhakemus. Edes saatana tekstiviesti.

Pilkutus. Joo, ite joskus laitan vitusti, liikaa, pilkkuja. Tai unohdan että niitä kuuluisi laittaa. MUTTA MULLON JOKU PIENI KÄSITYS NIIDEN PAIKASTA! En tajua jotain tekotaiteellista tekstiä, johon pilkkuja laitetaan vähä sinnesuntänne. "Minä olin, yksin. Kukaan, kaivannut ei, minua". Öö mitä vittua sä yrität kertoa? Jättäis pois kaikki sitte ihan suosiolla!

Hymiöraiskaukset kuuluu tähän samaan. Joku blogiteksti miljoonalla äksdeellä ei tee tekstistä kovinkaan houkuttelevaa. "Maisa ja mä oltiin jätskil :):):)<3<3 siellä oli aika fantsuu ;DDDDDDDD Maisa kaatu xDDDXDXDXDXDD". Voi vittu! Jos et osaa tuoda tunnetiloja esiin ilman säkillistä hymiöitä: ÄLÄ KIRJOITA MITÄÄN!

Kilometrilauseet on myös hauskoja. "Mä ja Tuula oltiin kioskilla ja sit sinne tuli yks mikko ja sit me mentiin rannalle ja jaakkoki tuli sinne mun känny hukku mut ei hätää kaikki meni ok :)". Bonuksena pienet alkukirjaimet ja 3478923 ja-sanaa.

Mikä siinä oikeinkirjotuksessa on niin saatanan vastemielistä? Ei ny jotain tilapäivitystä tarvi taiteilla joku kolmetuhattasivunen KIRJOITTAMISEN ABC-opus kädessä, mutta jos yrittää epätoivosesti tuoda kantansa esille vaikka keskustelupalstalla, niin... Yritä edes. Ei kukaan voi tajuta "mul ja nikol oli suhe mut se katkes vaiks yritettii so hard tehä kaik sen etee niin silt kävi näi :(:("-lätinää.

känniääliöiden kokoontumisajot

Mikä kumma siinä on, että ihmiset ei osaa käyttäytyä kännissä! Ja siis nyt en puhu itestäni, vaan kanssaihmisistä.

Ensinnäkin. Miksi humaltuneet miehet kuvittelee oikeudekseen puristella ohimenevien naisten perseitä? HEI URPOT, NIIN EI HERU! Emmäkä bussissa laita kättä jonku randomsedän reidelle. Siis luuletteko, että jokanen vosu käy ihan kuumana, ku joku Koff-lippiksinen urpo puristaa ohi hiippaillessaan sen persettä?! Ihan oikeesti, LOPETTAKAA! Se on aivan saatanan oksettavaa! En halua, että joku vieras ihminen ottaa muhun kontaktia limakäpälillään. Ja myös "hei sullon ihanat sääret/tissit/pakarat"-kommentit voi jättää väliin. EI KIINNOSTA!

Sitten nää saatanan taistelusankarit, jotka haastaa pikkutunneilla riitaa kebabbilassa tai nakkikioskilla... Menkää ny vittu kotiinne! Eiku on varmaan ihan normaalia mäiskiä vierasta ihmistä turpaan vaan siks, ku se sattu ekana saamaan makkaraperunansa ennen sua! Tai heitellä tuoleja, ku väärännäkönen tyyppi istuu rullakebabbinsa kanssa viereiseen pöytään. JUMALAUTA! Siis en tajua mikä siinä on mahtavaa, että voi ottaa pikkupainimatsin Uolevin Grilli -kyltin alla ku kakskytä muuta ihmistä kattoo kauhuissaan vieressä ja näppäilee hätänumeroo. , on varmaan siistiä syödä ne nakkis putkassa ja naama veressä! Herätkää todellisuuteen, tää on saatana ruokajono, ei mikään Irakin sota!

Mahtavia on myös nämä jo kolmenkympin ohittaneet yh-äidit (nyt niitä "SÄ YLEISTÄT"-kommentteja), jotka pääsee ekaa kertaa vuosiin viihteelle ja vetää show'n pystyyn. Kerranki ku kavereiden kanssa käveltiin viikonloppuiltana kotiopäin siinä puolenyön kieppeillä, niin tällanen rouva/neiti päätti kertoa että me ollaan huoria ja yritti käydä päälle. No, se unohti meidät äkkiä, kun viereen saapui sopivan kännissä oleva mies, johon hän sitten saattoi purkaa tukahdutetun raivonsa. Unohtamatta "älä vittu koske muhun, siis muhun ei äijät koske"-ulvontaa samalla, kun ITSE läiskii tätä viatonta miesparkaa. ÖÖ? Siis miks muijat vetää aina ton! Käy päälle ja huutaa samalla, että häntä ei äijät hakkaa, KUN SE TOINEN YRITTÄÄ VAAN SUOJAUTUA joltain saatanan käsilaukkulaakalyönneiltä. LUOJA!

Iha oikeesti, jääkää kotii jos ei viinatouhut muuten suju!

sukkalaatikot, joita mopoautoiksikin kutsutaan

Tiettekste ne sellaset muovikopat, joita myydään Löytötavaratalossa eurolla? Arvatkaa mitä niistä voi askarrella parin nukenrattaan pyörän avulla? No tietenkin ikioman MOPOAUTON!

Jos olet juuri uudenkarhean Ligierin ylpeä omistaja, en suosittele lukemaan pian alkavaa mautodissausta. Ja jos olet, mutta silti haluat lukea tekstin ja aiot kohdistaa minuun argumentteja tyyliin "oot vaan kade!" ja "se on tosi hyödyllinen!", niin aion heti aluksi kertoa pari faktaa. Ensinnäkin, olen täysi-ikäinen, joten halu ajella muovikipposella oikean auton sijasta olisi aika säälittävää. Ja ei, en 15-vuotiaanakaan ollut kiinnostunut  näistä itsemurhakopperoista vaan oikeista kaksipyöräisistä mopoista. Ja kaiken lisäksi sillon ku olin ite mopo(auto)iässä, mautoilla ajelivat vammaiset, vanhukset, ne, joiden vanhemmat eivät osanneet terveesti ilmaista rakkauttaan ja ne, jotka eivät muuten saaneet kavereita (suunnitelma kyllä onnistui, kun sulla oli mauto, oli kavereitakin! Aina oli joku kotiinheitettävä!). Eli ei ollu kovinkaan houkutteleva laite.

Joo joo, on se sairaan kätevä jos asuu kauempana ja joo joo vitun siistii ku reenikamat (lenkkitossut ja juomapullo) mahtuu kivasti kymmenen kaverin kanssa takakonttiin. Mut olis myös aikas kiva, jos nää upouuden koppimoponsa omistajat opettelisivat kaiken lisäksi liikennesäännöt (vaikka isi osti sulle kirkkaankeltasen laatikon, se ei tarkota, että voit tulla kolmion takaa eteen tai että sun ei tarvis pitää turvaväliä) ja sisäistäisivät sen, että SE VITUN KOPPI ON KATOLLAAN, jos sen virittää kulkemaan yli 45! Se paska on tehty siihen nopeuteen, joten "hanaa" mutkaan kuuttakymppiä voi koitua kohtaloks sille sun kymppitonnin leluautolles.

Siis miten joku voi olla niin tyhmä, että edes laittaa minimissään KYMPPITONNIN kulkupeliin joka on aivan vitun turha (sillä hinnalla ajelee taksillaki aika kauan), jonka arvo suhteessa hintaan (uskokaa pois, sellanen määrä muovia ei maksa kymppitonnia) on paljon vähemmän ja sen ostaminen "sijoitusmielessä" on aivan turha; auton ku ostaa, sen voi vielä parinkytä vuoden päästä myydä useemmalla tonnilla eteenpäin, MOPOAUTOA EI ENÄÄ EDES OLE SILLOIN!
Ja jos on, niin AVK:n pihassa. Sieltä voi sitte hakee pari vuotta vanhan romukasan satasella, jee!

Kaiken lisäks se on vaarallinen! Miettikää pimeetä maantietä. Sä ajat kivasti sillä mopoautollas, joka näyttää erehdyttävän paljon oikealta autolta takaapäin; vaikka se saatanan varoituskolmio (paras keksintö aikoihin) siihen onki liimattu. Takanasi tulee rekka sellasta reipasta kaheksaakymppiä. JA TSADAA, herra rekkakuski huomaa liian myöhään, että edessä ei olekaan auto vaan mopoauto, jonka vauhti on päätähuimaavat viiskymppiä. Ja muovikoppi ilman suurempia turvajärjestelyjä on pillunpäreinä!

Mua vituttaa, että joku kulkee autonkokoisella jutulla ja vie autonverran tilaa niin liikenteessä ku parkkipaikallakin, MUTTA SILTI ei tajua sitä vastuuta! Sen koppimopon ominaisuudet pitäis sisäistää ja samalla opetella, että tuurilla toisten eteen kiilaaminen ja vilkuton kaistanvaihto ei oo mitään moposankareiden oikeuksia! "Mullon mauto, saan tehä mitä vaan!"

Listaan vielä lopuksi nää useimmiten käytetyt mopoautojen puolustuslauseet:

"Sateella ei kastu, kun on mopoauto"
-Eipä kastu bussissakaan!


"Sinne saa paljon tavaraa"
-Mitä vittua sä sillä aiot tehä? Asua siellä? Käyttää muuttoautona?


"Oot vaan kade ku sun faijallas ei oo varaa ostaa sulle sellasta"
-En kyttää isäni tilinauhoja joten paha sanoa, mutta sillä on sentään järkeä olla toteuttamatta jokaista teiniprinsessansa toivetta.


"Se on hieno"
-MITÄ VIT...


"Voi ite mennä ja tulla, eikä tarvi pyytää äitii viemään"
-Osaatsä kulkee bussilla? Tai polkee pyörää? Kävellä?


Ei muutaku odotteleen niitä "EI KAIKKI MAUTOILIJAT OO TOLLASII!"-ragekommentteja...

http://www.youtube.com/watch?v=oL2V8dX4nG0