"Seurustelu on pilannut monta hyvää ryyppykaveria!"

Tyttöjä sanotaan kaksnaamasiksi, mutta kyllä mun mielestä tässä asiassa monesti miehet vievät voiton, meinaan sillon kun joku kaveriporukan jätkistä alkaa seurustelemaan.

Mun kaveripiiriin kuuluu 4-6 poikaa, joista jokanen vuorollaan on ollu parisuhteessa. Aina, siis AINA, kun joku astuu seurustelun ihmeelliseen laivaan, alkaa muilla pojilla vitutuskäyrä kohota. "Jaako-Sentteri ei lähe nykysin enää radalle, ku se on sen Tiuku-Liisansa kanssa himas, nössöt!!11" pojat uhkuu angsteissaan, eikä muista sitä omaa seurustelun alkuhuumaansa kuukauden takaa. Huvittavaa.

Jos toinen ei haluu lähtee, niin no can do. Tuskin se uus kumppani sitä väkisin himassa pitää? (Nojoo, on näitäki nähty.) Pojille ehkä onkin se suurempi kolaus, että ne jäävät kakkosiksi jollekin tissiripustimelle, ku se, että Jaako-Sentteri ei oo mukana. Vitut niitä kiinnosta kuka siinä sohvalla kaljaa juo niiden kanssa. Se vaan ottaa päähän, kun kaveri onki valinnu kymmenen kaljapäissään sössöttävän jätkän sijasta tyttöystävänsä. Onhan se ny aikamoinen pudotus maanpinnalle.
Ja sitten alkaa spekulointi ja mustamaalaus: "Ois jäbä salee halunnu lähtee mukaan, mut se sen vaimoke ei varmastikkaa antanu lupaa!!11".
Aivan.

Tytöillä tällasta ei oo, ainakaan tollasilla mittasuhteilla. Kun minä tai joku mun naispuolisista kavereistani on löytäny jonku mukavan pojanklopin, ei kukaan tunne menettävänsä mitään oleellista vaikka kaveri kumppaneineen viikonloppunsa viettäiski tiiviisti himassa. Toki jos toiset on pari kuukautta hengannu vaan kaksin, eikä vastaa puheluihin, niin kyllä se nyt vähän voi ärsyttää. Ei siitä silti kukaan mitään rageja oo tähänkään mennessä vetäny. Turha sellasta on murehtia, maailma on ihmisiä täynnä.

Kyllähän jokaisen täytyy se ymmärtää, että parisuhde (ja jossain välissä perhe) voi viedä oleellisesti aikaa kavereilta. Toisaalta sitten on turha porata, jos kaverit on kaikonnu sillä välin, ku oot eläny symbioosissa poikkikses/muikkelis kanssa viimeset kaks vuotta. Parisuhdetta täytyy hoitaa, mutta ei ne kaveritkaan itsestäänselvyyksiä oo. Ihmissuhde ku ihmissuhde kuolee, jos sille ei aikaansa anna.
Silti täytyy myöntää, että mieluummin itekki vietän illan poikaystäväni kanssa, ku jonkun puolikaverin. Sori vaan. Oikeita ystäviä ei voi kovin helpolla unohtaa, edes poikaystävän takia. Se, että ei enää hengaa bestiksen kanssa kauppakeskuksen liepeillä päivästä toiseen, ei tarkoita että nyt on sitten ystävyys kuollu ja kuopattu. Useimmat tytöt onneks tajuaa tän.

Pojat on tässä asiassa niin eri maata. Seurustelu on henkilökohtainen loukkaus kaveripiiriä kohtaan ja kaikista kavereiden välisistä ongelmista syytetään seurustelua. "Se on nykyään kiireinen/nössö/lapsellinen/tylsä ku se alko seukkaan." = "Jamppa-Alvertti ei suostunut juoksemaan kanssamme alasti 30 asteen pakkasessa kännissä, joten peitämme pettymyksemme ja etsimme syitä hänen uudesta tyttöystävästään." Itse kyllä saa seurustella ja vielä odotetaan kavereilta kannustusta, mutta jos joku muu sen tekee niin... Sitten alkaa paskanjauhanta tai vähintään ollaan järkyttyneitä, että joku viihtyy tytön kanssa muutenki ku lakanoiden välissä. OHHOH.

Tytöt ja pojat, yritetään niellä se totuus, että joku voi olla superrakastunu alkuhuumassaan. Ryyppääminen ja bailaaminen ei enää koukutakaan, kun sillä uudella tyttöystävällä on niin ihanat huulet ja silmät ja ja ja.... Kyllä se huuma jossain välissä hälvenee, ja kaveri on taas remmissä mukana. Mutta paskanjauhamisella se ei ainakaan takasi tuu.