kriisit

Ooon huomannu, että elämässään ihminen kohtaa muitakin kriisejä, ku nää neljänkympin kriisit jne. Aionkin kertoa teille havainnollistavin esimerkein niistä!

Alle kouluikäisenä-kouluikäisenä iskee kriisi, kun tajuaa vanhempien olevankin huijaavia typeryksiä; kun äiti rauhoittelee, ettei hammaslääkärissä käynti tee kipeää, tai isä kusettaa kalanmaksaöljyn olevan hyvää, vituttaa. Ne kehen luotti eniten, kuseeki kympillä silmään!

Ala-asteen puolivälin jälkeen iskee kriisi, kun tajuaa olevansa lapsuuden ja teineyden rajamailla. 12-vuotiaat purkkakuplia puhaltelevat tenut katsoo nenänvarttaan pitkin tätä pientä lapsellista, Barbiearmeijaa repussaan kuljettavaa ja tarrakokoelmaansa jumaloivaa kymmenenvuotiasta palleroa. Mieleen tulee, että ei perkele, mähän oon ihan kakara! Pitäis ostaa Britneyn cd, ekat merkkifarkut ja olkalaukku repun sijaan. Kuka nyt hei haluis olla ihan ku joku ekaluokkalainen My little pony -penaalin kanssa?!

Yläastekriisi. Se on rankin, kolmen vuoden kriisi (johon kuuluu poikkiskriisi, bestiskriisi, ulkonäkökriisi, äitikriisi ja pari muuta kriisiä): onks mun tukka hyvin, voinko käydä pissalla kun kovispojat seisoskelee vessojen vieressä, onko noloo olla meikkaamatta, miksei SE kato mua, mitä jos saan kemiasta vitosen, mihin meen yläasteen jälkeen, miks mun mutsi ei anna mun mennä festareille, kuka hakee mulle siiderii, miksen saa poikaystävää, miks mun bestis ei puhu mulle mesessä, miks en saa ottaa napakorua JA MIKS MUN TISSIT EI KASVA??

Täysi-ikäisyyskriisi iskee siinä hivenen kuudentoista vuoden jälkeen. Pitäis olla kiinnostunu kursseista ja kirjotuksista ja opinnäytetyöstä ja kesätöistä, mutta mieli halajaa yläasteen kuvistunneille heitteleen poikia kuminpalasilla niskaan.

Koulukriisi iskee ainakin meille lukiolaisille, uskon myös samanlaisen tulevan muillekki koululaisille. Päässä jyskyttää abijutut jo ekalla luokalla ja pahenee kohti kolmannen vuoden kevättä: Mitä jos en pääse kirjotuksista, tai jos en saa täyteen 75 kurssimerkintää? Mitä jos yo-juhlat jää pitämättä yhden ainoon feilatun kurssin takia? Hei mitä teen, ku mullon etenemiseste? Enkä oo ostanu kirjoja ja kurssi on puolivälissä. Poissaolot on täynnä, pakko kusettaa Wilmassa, et olin lääkäris. VOI PASKA KU ON STRESSAAVAA.

Parinkympin kriisi. Ai perkele, tekee kipeetä. Vähän kuin Täysi-ikäisyyskriisi, mutta pahempi; kaverit kihlautuu, hankkii lapsia, puhuu häistä, valmistuu kouluista, jatkokouluttautuu, ettii päiväkotivaihtoehtoja Mini-Elmerille ja ostaa koiran. JA OTTAA ASUNTOLAINAN. Ja mitä tekee kriisiä poteva? Katsoo salkkareita, syö pullaa ja toivoo olevansa 8-vuotias, joka sai ite päättää millon kotileikki loppuu ja alkaa.

Eteenpäin en tiä. Kai on näitä perusaikuisjuttuja, kun haluaa leikata tukan ja ostaa nahkatakin. Emmä tiä, oon vasta tossa parinkybänkriisin kohdalla.