"Olikohan se, kaiken tämän arvoista"?

Nyt kun alan kelaa, mun elämää taaksepäin niin mietin mikä on mennyt vikaan. Tai missä oisin voinut toimia toisin, tai mitä oisin voinut jättää tekemättä. Onks se nyt niin hienoo, että sut muistetaan siitä kun panit sitä tps "parasta hyökkäjää" tai nussit opettajasi poikaa. Siinä varmaan mulle vastaus, että miksi minua pidetään osaksi niin HUORANA. Vaikka yhtään lanttia en ole ottanut seksistä.
Mä voin silti kertoa, että tosiaan joskus kuvittelin, että jos saisin saavutettua jätkiä yhä enemmän, niin mua vaan arvostettaisiin enemmän. Näin minä tosiaan, joskus tyhmänä kuvittelin. Voin mä ihan kertoa, että joo on mulla ollut yli sata jäkkäriä, ja en oo ylpee siitä. Kyl joskus tuntuu, että mua on heitelty vitun lujaa, eikä kukaan ole ottanut kiinni tiputtuani.

Jotenkin kuitenkin syömishäiriön jälkeen muutuin täysin. Musta tuli jotenkin vahvempi ihmisenä, mutta älyllesti tyhmempi. Halusin sen jälkeen elää ns. sitä nuoruutta, mikä multa oli silloin joskus riistetty. Kun jouduin elämään lähes koko "teiniiän" kahlittuna ja täysin suojatussa ympäristössä tarkkoten rajojen säädeltyinä. En saanut silloin juoda jossain, jotain sidukkaaa ja elää vapaasti.
Olen aina ajatellut, että pahinta on kun ihmiseltä riistejään vapaus! JA MULTA SITÄ EI VIEDÄ.
Kirisin kuitenkin liian nopealla aikavälillä sitä sen aikaista hetkeä, se vaan jotenkin riistäytyi käsistä. :/
Vaihdoin silloin jätkiä kun sukkia, en tajunnut tai silloin osannut aavistaa seuraamuksia, mitä siitä koituisi tai miten se kääntyisi päälaelleen koko homma.


Miksen silloin, kun seurustelin niin ollut tarpeeks hyvä tyttöystävä? Tai pelastanut meijän suhdetta kun oisin vielä voinut tehdä jotain paremmin? Niin kaikki ei olisi niin hajalla ja pilalla.
Tuntuu että en täysin vaan ymmärrä mitä jatkuvasti aiheutan ympärilleni ja millaisen kuvan itsestäni annan. En myöskään osaa ajatella mitä seuraamuksia, esim .10 vuotta eteenpäin se mulle saattaa aiheuttaa.
Olenkohan mä vaan niin TYHMÄ, et ottaisin itseäni niskasta kiinni ja ryhistäytyisin.
Ei se oo must kauheen normalii huudella tuolla kaduilla panojaan, tai kulkee lähes tissit paljaana. Tarviin varmaan kiireesti apuu, mut miten??? Saanko koskaan mainettani enään puhtaaksi? Mistä mun pitää aloittaa, kun tuntuu että olen hukassa koko tyttö?  Toivottavasti elämä opettaa ja joskus viel tajuun.