Fia's World

Olen mä jotenkin alkanut miettiä, miten olen elänyt elämääni ennen ja miten mun nyt  pitäisi sitä elää? Olen tajunnut että olen paljon tehnyt virheitä, mutta olen paljon ottanut monista virheistä oppia. Olen tavallinen tyttö, joka on ollut hukassa oman elämän kanssa, sen jälkeen kun parani syömishäiriöstä. Olen ajatellut että haen takaisin ne nuoruuuden touhut ja mitkä muut ovat kokeneet, mutta vähän kiriän vauhtia, mutta sitten lähti vähän kuin mopo käsistä. En tajuu miks halusin että mun elämä on tälläistä? Luulin että mua kunnioitettaisiin enemmän jos saisin olla kaikkien kanssa, mutta ei se ihan tainnut niin mennä. Tai sitten Suomalaisilla on vaan väärä kuvitelma esim yhdenillanjutusita. Musta ei niissä ole mitään pahaa, jos on sinkku. Musta kerran elämää eletään ja musta jos mietin niin emmä mikään pyhimys haluaisikaan olla. Ainakin olen nauttinut omasta elämästäni. Ja musta jos huoraksi mua tykätään sanoa niin sanokaa vaan... ei mua sinänsä kiinosta. Mutta sen vaan sanon että oppikaa tuntemaan ennen kuin tuomitsette ;) Se on ehkä totta että olen väärällä tavalla tuonut huomiota kuten sillä että olen pannut suomen puolii jäkkäreitä varmaan... Mutta sekin on sellanen asia mikä ei kuulu muille vaan mulle. Niin en tie miks musta tehdään niin iso numero. Mut kyl mä joskus viel uskon että maineeni on hyvä ja saan elämän paremmaksi. Kaikki ajallaan ja iän mukaan kans varmasti viisastun! :)